keskiviikko 25. helmikuuta 2009

25.helmikuuta 2009





Nähdäksesi Avoimen valtavan äärettömän katso ikkunasta sinitaivaalle.
Allen Ginsberg - 23. maaliskuuta 1997

maanantai 23. helmikuuta 2009

Viikonloppuna...

...Tehtiin löytöjä,

Kuvattiin kaunista valoa,


Etsittiin erikoisia kuvakulmia,

Ihasteltiin kukkasia,


Viikonloppuna lepäiltiin.

Tänään oli todella sosiaalinen päivä. Paljon juttua koulussa, koulun jälkeen monta tapaamista ja palaveria ystävien kesken. Hauska päivä, mutta uuvuttava. Nyt on mukava olla kotona ja antaa miehen hoitaa puhuminen.

torstai 19. helmikuuta 2009

♥ AINO ♥




Se oli niin pieni, pienempi kuin nyrkkini. Se istui vihreässä vadissa auton takapenkillä. Vadissa oli valkoinen kaulaliinani. Mietin, että se tottuisi hajuuni ja ettei sillä olisi kylmä. Oli talvi ja pakkanen. Pieni kiipesi yli laidan, penkille, uuteen maailmaan. Hellä käsi nosti pienen takaisin vatiin. "Ei vielä pikkuinen, kotona sitten." Häntä sillä oli kuin majavalla. Iso ja pöyhkeä, pidempi kuin pieni itse. Täpliä valkoisella pohjalla, kilpikonnakissa. Lempileikkeinä sillä oli kaivautua ison kaulahuivini sisään ja olla aivan hiljaa, kunnes joku tuli sitä huutelemaan. Silloin se hyppäsi huivin sisästä ja yritti leikkiä isoa. Pikku kissa.
Nyt se on jo iso, vieläkin se jaksaa leikkiä. Aivan yhtä ihana se on, meidän pikku Aino.

Neljäs koulupäivä. Internetin alkeet, sain vapautuksen. Osaan jo alkeet ja ehkä vähän enemmänkin. Tänään on sen sijaan ollut portfolion teko päivä. Olen kerännyt töitäni yksien kansien väliin. Ruokana eilistä currykanaa. Illalla menemme tutustumaan viereen aukaistuun uuteen megkauppaan ja toivottavasti löydämme halpoja tulppaaneja, niinkuin alennuksessa luvattiin.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Huh huijaa!


Kuka olisi muistanut, että opiskelu voisi olla näin rankkaa? Kuusi tuntia, normimäärä opiskelua per päivä. Silti selkä on tohjona kaikesta istumisesta, aivot väsyneet kaikesta uudesta informaatiosta.. Onneksi sentään kanssaopiskelijat tuntuvat mukavilta ja opettajat tuntuvat opettavan mielenkiintoisesti. Kädentaitajien asiakaspalvelukoulutus. Vaikka olin hieman varautuneella asenteella menossa tähän kurssille, niin jo ensimmäisen päivän jälkeen olen vakuuttunut. Se, että kaikki ovat kädentaitajia tai taiteilijoita, tekee kurssista entistä mielenkiintoisemman. Odotan innolla tulevaa kevättä.

Kuva ei liity millään tavalla kurssiin. Odotan vain niin kovasti myös kesää. Siksi halusin tämän kuvan teidän kanssanne jakaa.

lauantai 14. helmikuuta 2009

torstai 12. helmikuuta 2009

Tänään - To day




Tänään tein seuraavia asioita.

Luin Marttojen kakkukirjaa
Riitelin ja sovin miehen kanssa.
Muistelin toissapäiväistä ihanaa ja piristävää auringonpaistetta.
Mietin maanantaina alkavaa koulutusta ja halusin uudistaa vaatekaappiani.
Kävin kirpputorilla ja löysinkin muutaman uuden vaatteen.
Tein pitkästä aikaa spagettia ja tomaatti-sipulikastiketta, josta mieskin piti.
Sain filmikameran lainaan ja olen innoissani tulevista kuvauspäivistä.
Kävin postilaatikolla ja siellä odotti ihana ystävänpäiväkortti. Kiitos Kaisa!
Söin neljänviljanpuuroa aamupalaksi.
Kävin siskoni kanssa kaupassa ja ilahduin tuntemattoman tarjoamasta avusta.
Luin ihania blogeja, joista sain inspiraation ompeluun.
Että kaikenkaikkiaan varsin mukava päivä.

Minkälainen oli teidän päivä?

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Minun aarteeni





Kirpputori aarteita, elämää nähneitä, jotkut lohjenneita, mutta niin tärkeitä.

maanantai 9. helmikuuta 2009


Rakastan kunnon ruisleipää, joka on hieman kovettunut ja sen päällä kunnon voinokaretta. Ja sen pitää olla oikeata voita eikä mitään oivariinia.

Ennenkuin tapasin mieheni, suurin osa musiikistani oli c-kaseteilla.

Puhun usein englantia itsekseni.

Joskus on päiviä, kun uppoudun suuren pipon, kaulaliinan ja hupparin alle ja leikin olevani näkymätön.

Olen koukussa teeheen. Vihreä, musta, valkoinen, kaikki menee.

Pelkään kaikkia kauhuleffoja. Erityisesti niitä, joissa on pieniä poika-tai tyttökummituksia.

Rakastan kirjoja ja lukemista. Jos olen aloittanut kirjan, jonka totean tylsäksi, luen sen silti loppuun.

Rakastan autiotaloja. Haluaisin aina mennä sisään, mutta pelkään löytäväni sieltä jotain kamalaa, kuten pieniä tyttö- tai poikakummituksia.

Haaveilen matkasta Intiaan.

Rakastan laulamista, mutta laulu ei suostu tulemaan esille kuin harvojen ja valittujen seurassa. Tai useimmiten silloin kun olen yksin.

Eritoten tykkään etsiä laulun sanat ja laulaa mukana.

LLJ-433 = LL 3=C 2X3=OO 4X3=12=L = COOL J eli LL COOL J
Rekkareiden tarkkailu ja vääntely ja kääntely on outo tapani.

Innostun uusista vihkoista ja päiväkirjoista. En ikinä ehdi lopettaa edellistä, kun olen jo aloittanut uuden.

Keräilen ihmisten poisheittämiä ostoslistoja.

lauantai 7. helmikuuta 2009

สีส้ม - oranssi



Oranssi on punaista, joka on tuotu lähemmäksi keltaisen inhimillisyyttä. - Kandinsky

torstai 5. helmikuuta 2009

neljäs ja neljäs




Neljännen valokuva-albumin neljäs kuva. Äitin ja Iskän hääkuvien koevedokset vuodelta 1985.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Jos olisin...


...Eläin, olisin lintu, joka liitelisi korkeuksissa katsellen alas kaupunkeja kyliä peltoja.
Väri, olisin auringon haalistama kiviseinä ihan millä vain värillä.
Puu, olisin omenapuu täydessä kukassa levittäen ihanaa kesän tuoksua ympärilleni.
Lelu, olisin pieni nukke, joka asuisi ihanassa nukkekodissa ja tarkkailisi ihmisiä pienistä ikkunoista.
Herkku, olisin tumma suklaa, joka sulaessaan jättää jälkeensä hieman kitkerän ja samalla makean ja täyteläisen maun.
Ruumiinosa, olisin pieni pisama nenänpäässä. Kesän alkaessa olisin vain haalea täplä, kesän vanhetessa vahvistuisin minäkin.
Kasvi, olisin hortensia, joka vaihtaa väriään riippuen minkälaiseen multaan sen istuttaa.
Kenkä, olisin sandaali, joka tippuu juoksun huumassa jättäen jälkeensä vain paljaan jalkapohjan ja vapauden tunteen.
Kala, olisin kiltti valaskala, uiden pitkin meriä rauhassa, kiirettä pitämättä.
Vaate, olisin valtoimenaan liehuva hippimekko, väljä niin, että tuuli leikittelisi helmoissani.
Kirjain, olisin U, ujo, mutta utelias.

En tiedä, onko tälläistä haastetta vielä ollut, mutta haastan Himalaisen ja Jeeran.

maanantai 2. helmikuuta 2009

ääretön




Puut levittelivät lumesta raskaita oksiaan tien päälle kuin kaappaimaisillaan meidät sisuksiinsa. Taivas roikkui painostavana ja alkoi tummua. Yksinäinen ikkuna vilhati automme ohi. Iso mies ja Julmat Lammit, luki kyltissä tien vieressä. Kyltit oli peitetty mustalla muovilla. yritin miettiä, mitä nuo arvoitukselliset nimet merkkasivat.
Mies valkoisissa viiksissä puhui, ystävällisesti ja huolehtien. Hänen seurassaan tuntui turvalliselta.
Ulkotulet valaisivat pihaa. Piha ei tuntunut liien pimeältä eikä kolkolta. Se tuntui sanovan, "Tervetuloa, olen iloinen, kun tulit vieraakseni."
Tupa oli lämmin. Ei sähkölämmin vaan puulämmin. Kammarissa pönttöuunin liekkien räiskintä oli parasta musiikkia aikoihin.
Taivas ei enää tuntunut painostavalta, eikä mustalta. Se oli muuttanut väriään yönsiniseksi. Tähdet koristivat taivaankantta. Samat oksat, jotka olivat vielä hetki sitten tuntuneet ahdistavilta, tuntuivat nyt ottavan meidät pehmeään syleilyynsä. Vaimentaen maailman äänet.
Täällä oli hyvä olla.
Täällä oli hyvä olla...


Reissu Himangalle oli paras piristysruiske pitkään aikaan. Olin jo pitkän aikaa kaivannut luonnon helmaan ja täällä pääsin tuulettamaan aivojani ja kehoani. Meren jäällä tuli huikea vapauden tunne. Vastarantaa ei näkynyt, siellä todella ajatukset saivat tilaa lentää.