maanantai 1. kesäkuuta 2009

Hei ystävät!


Joka päivä tapahtuu asioita, joista haluaisin kertoa teille. Joka päivä harmittelen sitä, että kotona ei ole yhteyttä tänne. Senpä takia jäänkin nyt hieman vastahakoisesti lomalle. Syksyllä koulun alettua, saan oman paikan ja yhteyden ja silloin alkaa uudet tuulet täällä minun luonani. Teidän juttujen lukemista en toki lopeta, siihen en pystyisi. Toivon, ettette unohda minua sillä välin, olen tulossa takaisin. Näkemisiin blogistania!

perjantai 29. toukokuuta 2009

Kesän ensimmäinen päivä?



Katselin tänään koululaisia juhlapuvuissaan, kukkia ja todistus kainalossaan, iloissaan. Juku, tänään on kesäloman ensimmäinen päivä! Tuli hieman haikea olo, muistelin omia valmistumisia. Kun oli ala-asteen viimeiset kevätjuhlat, jännittynyt ja innokas. Ylä-asteen viimeinen päivä, silloin oli olo helpottunut. Melkein toivoin, että olisin jostain päässyt kesälomalle, olisin saanut taas kokea sen ihanan hurmoksen, kun tietää, että siitä hetkestä alkaa pitkät kuumat aurinkoiset kesäpäivät, järvessä ja rannalla lekottelu, verkkainen tahti, kirjan luku riippukeinussa ja kesän järisyttävät ukkosmyrskyt. Mutta käy se näinkin. Kaksi viikkoa vielä jaksan puristaa ja sitten toivotaan, saan nauttia niistä myrskyistä ja auringosta ihan niinkuin silloin ennen.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Puutarhani, vaikka pelkkä pihahan se on mutta haluan kutsua sitä puutarhakseni, tuottaa minulle jatkuvasti uusia yllätyksiä. Uusia kasveja tulee joka päivä. Ensimmäinen kevät ja kesä tässä talossa. Tämä on suorastaan ihanaa!


Vuohenkilpi. Niitä kasvaa mahdottomasti autotallin päällä.


Tietääkö joku mikä kukkanen tämä on?


Valkovuokko meri meidän takapihalla.






Kaunis keltainen kukka kasvaa meidän makuuhuoneen ikkunan alla ja tuoksuu huumavasti. Mikähän tämä on?








Entäs tämä sitten?




Ketunleipiä kukassa ja kauniina mattona suuren kuusen juurella.




Raparperi. Luulin ensin se punaisia versoja pioniksi ja ehdin jo innostua. Mutta on raparperikin kiva. Ehkäpä istutan pionin jonnekin itse.

Tässä oli pieni esitelmä meidän puutarhan kasveista. Esitelkää tekin omanne, tai jos ei ole pihaa niin parvekeistutukset tai kauniit sisäkukkaset.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Aamun koitteessa




Istun aamuhiljaisessa keittiössä. Teekuppi höyryää, levittää tuoksuaan ympäristöön. Hajut sekoittuvat. Makea, hedelmäinen tee, puhdas pyykki, unenjäljiltä ryppyinen iho. Aurinko alkaa näkyä. Isot kuuset heiluvat verkkaisesti tuulessa. Jääkaappi laulaa yksinäisiä sävelmiä.

Muistelen yötä. Joku löi minua. Unessa vai oikeasti, tahallaan vaiko tahattomasti. En voi muistaa. mitä kovemmin yritän muistella, sitä kauemmas hatarat kuvat karkaavat. Niskani on kipeä.

Kissa vaatii pääsyä pihalle. En päästä, olen vielä liian tokkurassa unesta. Lannistuneena kissa menee ikkunan eteen istumaan ja vilkaisee välillä minua kulmiensa alta, loukkaantuneena.

Mies tuhisee vielä unissaan. Kuuntelen hänen kääntymisiään. Tiedän, ettei hän herää vielä, mutta haluaisin käydä herättämässä hänet. Tule nauttimaan aamutee kanssani, tunnelmoimaan tätä hetkeä, näitä pieniä aamun ääniä, joita ei muuten kuule. Onko tämä hetki olemassa vain yksin minulle?

Aurinko kiillottaa vuohenkilpien lehdet kiiltäviksi. Kiillottaa ne valmiiksi alkavaa päivää varten. Päätän; kyllä tästä hetkestä voi nauttia kaksinkin.

perjantai 8. toukokuuta 2009

On mistä valita





Helpottunut, väsynyt, onnellinen, ylpeä olen minä. Kaikki velvollisuudet on hoidettu, mitä pitikin. Ja ajoissa. Koulujutut on takana. Ensi viikolla alkaa työharjoittelu, ei onneksi enää kirjallisia tehtäviä tai katelaskelmia. Tänään oli pääsykokeet, tekstiilialalle hain. Toivon kovasti pääseväi opiskelemaan, sellainen olo on jäänyt ja vaihteeksi sellaista mikä kiinnostaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että on kaikki mahdollisuudet auki. On mistä valita, taivas rajana.





Kiitos Kari, olit tukena ja jaksoit minua vaikka välillä ärjyin ja kiukuttelin. ja kiitos kaikki muutkin.

torstai 30. huhtikuuta 2009

Vappua!


Tämä tyttö lähtee juhlimaan vappua hieman eteläisempään ilmastoon, mutta ei kuitenkaan muille maille. Klara vappen för alla!

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Aikaa




"Muistin kuinka isoisä oli joskus puhunut kelloistaan, ajasta, siitä miten olimme oikeastaan keksineet ajan. Sillä vaikka vuosi perustui maapallon pyörähdykseen auringon ympöri, kuukausi kuun pyörähdykseen maan ympäri ja vuorokausi maan pyörähdykseen akselinsa ympäri, viikko oli jo täysin mielivaltainen järjestelmä, eikä perustunut muuhun kuin sopimukseen. Se voisi olla yhtä hyvin viiden tai kymmenen päivän mittainen, eikä vuorokaudenkaan jakaminen ollut kovin ongelmatonta, koska tunnit, minuutit ja sekuunit perustuivat nekin vanhoihin tottumuksiin; meidän olisi mahdollista elää myös kymmentuntisessa vuorokaudessa niin, että jokaisessa tunnissa olisi sata sekuntia.
Isoisän kokoelmissa olikin sellaisia kelloja, joiden atulu ei perustunut kahdentoista vaan kymmenen tai kahdenkymmenenneljän tunnin jakoon. Kummallisinta isöisän mukaan oli se, että jopa kalenteri oli huijannut meitä, sillä juliaaninen kalenteri, joka oli ollut käytössä puolentoista tuhannen vuoden ajan, jätti ajanlaskua jatkuvasti jälkeen, ja kun pääsiäinen lopulta uhkasi siirtyä keskelle pimeintä talvea, siirryttin uudenlaiseen kalenteriin, ja Suomessa hypättiin suoraan helmikuun 17. päivän yöstä maaliskuun 1. päivän yöhön, ja näin ollen yksi ainoa yö venyi neljäntoista vuorokauden mittaiseksi. Ja oikeastaan oli niin, isoisä oli sanonut, että aika itsessään oli täysin vailla ominaisuuksia; se ei vanhentunut toisin kuin kaikki sen ympärillä, sen ulotuvuus oli vain tämä hetki, kirkas piste, josta oli mahdoton saada kiinni."

Joel Haahtela - Lumipäiväkirja

Silloin, kun on kiire ja paljon tehtävää, aikaa tuntuu olevan liian vähän. Joskus voi turhautua, jos aikaa on liikaa. Parhainta aikaa on se, kun aikaa on sopivasti, se soljuu eteenpäin huolettomasti ja verkkaisesti. Kesä mm. on sellaista aikaa. Hassua miten ajasta voi puhua niin monessa ulottuvuudessa ja merkityksessä, vaikka ajalla itsessään ei ole muuta kuin tämä yksi ulottuvuus, juuri nyt. Emme saa takaisin 10 vuotta sitten tapahtuneita asioita, emmekä edes 10 sekunttia sitten. Aika on tässä hetkessä. Minulla ei ole aikaa, sanotaan. Aikaa, joka on periaatteessa ihmisen keksimä asia, mutta niin aineeton asia, että sitä edes ei pitäisi pystyä omistamaan. Silti se on läsnä hyvin konkreettisesti jokapäiväisessä elämässämme. Itse olen huomannut olevani liian kytkeynyt aikaan ja kelloon. Joskus se on välttämätöntä, mutta useimmiten katson kelloa ja kiiruhdan eteenpäin, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Katso lapsia, jotka eivät välitä kellosta ajasta, he nauttivat ja elävät tätä hetkeä, aikaa juuri nyt, niinkuin meidän aikuistenkin olisi välillä hyvä tehdä.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Sanat hukassa



Jo pitkän aikaa on ollut sanat hukassa. Koulu vie kaikki sanat, nitä ei riitä enää kotiin. Huono, huono. Kotona kumminkin on se ihminen, jolle haluaa säästää kaikki hyvät ja kauniit, ei aina niitä huonoja. Kun aamulla aikaisin aloittaa, ei tahdo energia riittää sanojen kaiveluun, eikä varsinkaan ulosantiin. Jos ei tule, niin olkoon tulematta, minä sanon ja laitan suun suppuun. Katselkaa auringonlaskua etelänmerellä, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.



lauantai 11. huhtikuuta 2009

tiistai 31. maaliskuuta 2009

niisk..


Ensimmäistä kertaa ehkä kuuteen vuoteen, olen vuoteenomana. Nenä valuu, kurkkua karhentaa, päätä särkee, viluttaa ja on kuuma yhtä aikaa. Kevätflunssa on iskenyt meille. En muistanutkaan, miten inhottavaa on olla kipeä. Lapsena se vielä meni, kun sai katsella piirrettyjä ja juoda keltaista jaffaa, mutta näin aikuisiällä pitää huolehtia itse itsestään. Kyllä mies muuten, mutta jalka kipsissä on hieman hankalampi tuoda teekuppia vuoteeseen. Yöt ovat kaikista pahinta. Nenän kautta hengittäminen on vaikeaa joko sen takia, että molemmat sieraimet ovat tukossa tai siksi, että limakalvot ovat niin kuivuneet, että hengittäminen tekee kipeää. Suun kautta hengittäminen kuivattaa kurkun ja huulet. Päivällä kuume hieman helliittää ja jaksaa puuhailla jotain pientä. Leivontainspiraatio iski tänään ja sain aikaiseksi marenkikakun, pavlovaksi kai niitä kutsutaan. Kermavaahtoa ja kiiviä väliin, herkkua!
Iltaa odotellessa, haen apteekista nenäsuihketta ja buranaa. Kertokaapa vinkkejä joilla tämä flunssa lähtisi.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

kukkia ja kavereita



Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!", kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä."

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009



Pikku kissoja, aurinkoa, opiskelua ja kipsinvaihtoa.

Löydätkö kuvista pikku kissan ja pikku poikasen?

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Aurinko on tähti, joka on kaikkein lähinnä Maata.




Lauantaina minulla oli ilo ja kunnia herätä auringonpaisteeseen. Kevätmieli valtasi pienimmänkin sopukan sisimmässäni. Aurinko antoi energiaa kiireestä kantapäähän. Vaihdoin talvitakin kevättakkiin. Hiekka ratisi mukavasti kenkien alla. Aurinko lämmitti ja sai koko kaupungin eloon, vaikka tiet olivat vielä hiljaiset. Räystäistä tippuva vesi, lintujen laulu ja kaukana menevä auto olivat ainoat äänet. Siinä hetkessä tunsin olevani yksin koko kaupungissa, eikä se ollut ollenkaan huono tunne, olin päinvastoin hyvin iloinen. Siinä hetkessä tunsin kevään.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

mitä kuka häh?

Suuret olivat sunnitelmani, kuvat mahtavia, mutta kas kumaa, kun yritän siirtää kuvia blogiin, ei onnistu. Onko kellään muulla samaa ongelmaa?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

kaalia ja taidetta






En ole suuri kaalin ystävä. En ole ikinä pitänyt siitä missään muodossa. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja ostin punakaalin. Laitoin sen uuniin perunoiden, valkosipulin ja tomaatti-vuohenjuustokerman kera ja yllätys yllätys, se oli oikein makoisaa! Ensin itse kaali ei maistunut juuri perunaa oudommalta, sitten pikkuhiljaa makunystyröihini hiipi hillitty, outo mutta kiintoisa maku. Nyt uudelleen lämmitettynä kaalipatani on niin herkullista, että alan suurella vimmalla etsimään lisää kaaliohjeita, mistä olen jäänyt paitsi kaikki nämä vuoden.

Sillä välin kun kaalimuhennokseni paistui, työskentelin ja sain aikaiseksi muutaman tussityön. Tulppanityö on vanhempi, ajalta kun oli paljon tulppaaneja. Kaikki kukat olivat ehtineet lakastua, enkä raaskinut heittää niitä roskiin. Sain ne onneksi ikuistettua sitten näin.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Mistä on viikonloput tehty?






Lintujen laulusta, niiden hyppelystä hangella. Kissan hännän heilumisesta, kurnutuksesta tirpuille. Koiran vouhotuksesta, märän kielen lipaisuista. Lämpöisestä, kodikkaasta tunnelmasta. Yhdessäolosta ja hyvästä mielestä. Pienestä ripauksesta tummaa suklaata ja ylellisyyttä.

Pohjanmaalla.
Kiitos Kaisa ja Erkki viikonlopusta. Se oli ihana lepotauko arjesta.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

...



Kiire, kiire, palaan viikonloppuna blogimaailmaan.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

kiire kiire kiire on pikkujaloilla...


Kiirettä pitää, Pienet käsityömessut järjestämme luokan kanssa. Kova työ töitten tekemisessä. Mukavaa puuhaa silti, vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, joka tuntuu inspiroivan minua. Aion tehdä pieniä tussipiirroksia. Laitan niitä tännekin sitten näytille, kunhan saan aikaiseksi.

Sängyllä lekottelu tuntuu kovin kaukaiselta. Enkä sitä kyllä kaipaakaan.

Kaisa! Kiitos ihanista ja värikkäistä tumpuista. Ne ovat oikeaa piristettä tähän harmauteen.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Vapaa kuin taivaanlintu




Aikataulut kahlitsevat minut tähän hetkeen enkä osaa sitten enää ollakaan. Onko mitään parempaa kuin koko päivä ilman aikatauluja, villasukissa ja yöpaidassa? Katsella taivaan lintuja, kuinka iloisina ne lentelevät, tehden taitavia silmukoita ilmassa aivan kuin tietäen meidän katselevan. Onneksi noitakin päiviäkin vielä on, kaiken tämän hurjan keskellä. Tämä päivä oli täydellinen.