Se on vain kerran vuodessa

Viime yönä nukuimme molemmat huonosti. Minä en saanut millään unta, mitä tapahtuu erittäin harvoin, ja sitten kun sain, heräilin useasti. Mieskään ei saanut unta. Meni sohvalle katsomaan oscar-gaalaa ja nukahti viimein neljän aikaan. Ihana se kumminkin on, jaksoi herätä aamulla ja teki minulle aamupalan vuoteeseen. Kultainen.

Taisi molempia jännittää koulun alku, onneksi alkoi leppoisasti, kahvitauolla söimme hedelmäkakkua.

Unohduin tänään kaivelemaan vanhoja kuvia ja lappusia, mitä jostain kumman syystä olen säilönyt vuosien varrelta. Vanhoja kirjeitä, onnittelukortteja, valokuvia siskosta teini-iässä. Kaikkia tärkeitä muistoja. Sitten tullaan mitä ihmettä-osastoon. Ikivanha lottolappu, vero moda kuvasto vuodelta nahkakypärä ja k-kaupan kuitti. Olen ostanut ampparijäätelön.

Vaikka tiedän, että en ikinä tule tarvitsemaan vanhaa lottolappuani, pakkasin silti kaikki liput ja laput samaan kuoreen takaisin. Odottakoot ne siellä toiset viisi tai kymmenen vuotta, sitten voin taas ihmetellä, miksi olen säästänyt k-kaupan kuitin vuodelta 1999.

Niin, ja HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

Päivä 7.

Ei mitään merkittäviä muutoksia.

Sumuisen lauantain jälkeen tulee aurinkoinen sunnuntai

Eilinen päivä meni kahviloissa notkumiseen ja syömiseen. Aurinko ei paistanut, oli hieman levoton olo, tiesi, että ylihuomenna alkaa taas arki ja paluu Maalle. Siellä ei kahviloita ole, joten sitä herkkua täytyy nyt hyödyntää, kun vielä Kaupungissa on. Kirpputori, kahvila, kaupasta ruokaa, syönti ja taas kahville. Onneksi illalla oli sauna, siellä hermo sai levätä.

Tänä aamuna heräsin aurinkoon. Ihanan aurinko. Paluu Maalle ei tunnu enää niin pahalta, aurinko piristää. Vaikka silti, hieman haikea olo, viimeinen lomapäivä, nyyh. Kai sitä pian taas tottuu rutiiniin, kouluun ja arkeen. Tämä päivä pitää käyttää hyvin. Tankata mukaan kaikkea mitä ei Maalta saa, esim. vihreää teetä ja kuivattuja taateleita.

Tästä voitte muuten seurata Siskoni matkaa Islannista. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta pääsivät perille.

Päivä 5 & 6.

Ei merkittäviä muutoksia, paitsi otsan alueella, jossa iho on pehmentynyt ja pienet epätasaisuudet ovat vähentyneet. Eilen kävin saunassa. Laitoin ensin kasvoille öljyä ja menin sitten löylyyn. Huuhtelin vedellä. Tuntui, että lämpö tehosti öljyn vaikutuksia. Vaikka huuhtelin vedellä, ei tarvinut jälkeenpäin laittaa mitään kosteuttajaa.

Aurinkoa

Aurinko paistaa suoraan silmiini, kun istun tässä koneella. Se ei haittaa, olen iloinen siitä.

Pian lähdemme Mummon luo pudottamaan lumia katolta ja syömään muikkuja. Se jälkeen menen kahville ystävän kanssa. Mukava päivä tiedossa, kiireinen hyvällä tavalla. Aurinkoa teille kaikille!

***

Päivä 4.

Ei merkittäviä muutoksia ihossa. Hyvältä näyttää ja tuntuu.

Mikä aloitus!

Heräsin koiran haukkuun. Sitten kuuluin epämääräistä kolinaa rapusta. Huuto: Avaa ovi, täällä on poliisi! Silloin lensi peitto pois päältä ja sisäinen kerrostalokyttääjä heräsi minussa. Onneksi on ovenreikä. Poliisit talutti miehen kalsareissa, t-paidassa ja käsiraudoissa mustaanmaijaan. Sitten katselin keittiön ikkunasta, kun poliisisedät heilui vielä taskulampun kanssa pihassa ja etsivät jotain. Todistusaineistoa, puhelin löytyi lumikasasta. Kissat juoksentelivat villinä pitkin asuntoa, onko jossain koira? Tilanne rauhoittui, poliisit lähtivät, mutta minä en. Join kuuden aikaan aamukahvin, mikä on ennenkuulumatonta! En ikinä juo kahvia, milloinkaan. Ja vielä kuuden aikaan aamulla. Onneksi sain unta seitsemältä ja nukuin sikeästi yhdeksään. Mutta huh, mikä aloitus.

***

Päivä 2.

Toinen päivä oliiviöljypesussa. Eilen kävin suihkussa, mutta en kastellut kasvoja. Suihkun jälkeen hieroin kasvoihin öljyä ja kastelin taas pyyhkeen kuumalla vedellä ja annoin olla kasvoilla, kunnes se jäähtyi. Pyyhin ylimääräiset öljyt hellävaroen pyyhkeellä. Iho ei jäänyt ollenkaan rasvaiseksi, vain puhtaan oloiseksi ja sopivan kosteutetuksi. Ihan kuin ihoni väri olisi tasoittunut, se voi kyllä olla kuvitelmaakin. Ainakin iho tuntuu todella pehmeältä. Eilen päivällä huomasin, että ihoni oli hieman alkanut hilseillä otsalta. Se on kyllä normaalia minulla, kun on pintakuiva iho. Mutta se todistaa sen, että öljy ei ainakaan ole liian tuhtia. Otsaan on myös ilmestynyt yön aikana yksi näppy, en tiedä onko öljyn ansiota (alkaa puhdistamaan iho syvältä ja pukkaa epäpuhtaudet pihalle) vai ihan joku randomnäppylä. Seuraan tilannetta, mutta tähän mennessä olen tyytyväinen olooni.

Tänään...

...menemme juhlimaan siskon läksiäisiä (sinne Islantiin). Tuntuu hurjalta, että hän lähtee sinne yksin kuukaudeksi, itse en tiedä uskaltaisinko.

Jäämme Kaupunkiin kissavahdiksi loppuviikoksi. Se tuntuu melkein pieneltä lomalta, kun saa mennä vaikka joka päivä eri kahvilaan kahville eikä tarvitse miettiä menikö se kirjasto nyt tänään neljältä vai seitsemältä kiinni. Kaupungissa se menee kahdeksalta. Olen aina luullut, että tykkäisin asua pikkukaupungissa, siis sellaisessa, jossa nyt asumme, mutta nyt jotenkin on alkanut ahdistaa tämä rajoittavuus. Ehkä sitten, kun kevät etenee enemmän, ahdistavuus katoaa. Saa olla enemmän pihalla, ei ole niin erakko-olo.

***

Päivä 1.

Aloitin eilen illalla käyttämään oliiviöljyä kasvojen pesuaineena. Paljon olen kuullut kehuja, siitä, iho tykkää. Olen itse etsinyt kauan iholleni sopivaa kosteusvoidetta. Kaikkia mitä olen tähän mennessä kokeillut, ovat reagoineet ei-toivotusti ihoni kanssa ja sitten olen taas lähtöpisteessä.

Oliiviöljy puhdistaa ihon hellävaroen ja koska se on öljy, se myös samalla kosteuttaa.

Illalla hieroin öljyä kasvoille, kastelin pyyhkeen kuuman veden alla ja pisin sitä kasvoilla niin kauan, kunne se oli jäähtynyt. Sitten pyyhin ylimääräisen öljyn pyyhkeellä pois. Iho ei jäänyt rasvaisen oloiseksi, eikä kiiltäväksi, vaan päinvastoin, ihoni tuntui puhtaalta. Naamaa ei kiristellyt, ei tarvinut lisätä mitään rasvaa jälkenpäin.

Jatkoa seuraa. Odotan itsekin jännittyneenä tulevaa.

Niinpä niin

Maito on vähissä. Sen verran, että siitä saa lämmitettyä maidon kanelikardemummalatteen. Lämmitän maidon kattilassa, punaisella äidin vanhalla vispilällä vaahdottaen. Kaadan kuuman maidon kahvin sekaan ja menen nauttimaan siitä sohvalle. Latte on juotu, vien kuppia keittiöön huuhdellakseni sen. Ja mitä näen, Kissa on pää kattilassa, juomassa viimeisiä maitoja. No, minkäs teet, juokoot loppuun, kun kerran aloitti, mietin ja katson vierestä, kun Kissa nuoleskelee huuliaan. Leukaan jää maitopisara.

Se on uusi kuu

Kun istuu likaisessa tukassa keittiön pöydän äärellä, juo jo valmiiksi haaleaa teetä, katsoo, kun lumihiutaleet putoilevat ja kuuntelee Davea hiljaa, ettei muut herää, siinä hetkessä on jotain taianomaista. On vain minä ja Dave. Koko talo on aivan hiljaa.

***

Maaliskuu tuli aivan yllättäen. Heräsin tänään ja olikin maaliskuu. Nyt alan virallisesti odottamaan kevättä.