sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

En jaksa keksiä otsikkoa, kun ei ole pakko!







Ajattelin eilen, että tänään teen kaikki pikku projektit, jotka roikkuvat niskassa. Ei niin mukavat, mutta pakolliset. Aamulla heräsin oloon, joka oli hieman surullinen, alakuloinen ja väsynyt. Sellainen olo, että kaipaa seuraa, mutta sitten oikeastaan haluaisi olla itsekseen. Ompelin sohvatyynyihin uudet päälliset, hyvin keväiset, ripustin pellavakranssin ulko-oveen ja leivoin suklaakakun ilman kananmunaa. Ensimmäinen kakku, joka onnistui, ilman, että seurasin ohjetta orjallisesti. Tavallisesti kokeiluni päättyvät katastrofiin, mutta ei tämä. Mikään näistä ei ollut niitä projekteja, joita minun olisi kuulunut tehdä, mutta näistä tekemisistä tuli parempi olo, kuin yhdestäkään pakollisesta. Ilma on ollut samanlainen kuin mieleni tänään. Epävakainen, välillä lunta, välillä aurinkoa. Sähkötkin meni välillä. Purin pahaa oloani takapihan katolta pudonneeseen lumikinokseen, joka ei tunnu pienenevän ollenkaan. Hakkasin ja mäiskin sitä lapiolla voimieni takaa. Join lasillisen vettä ikunalaudalla istuen ja auringon lämmittäessä kasvojani. Jos jaksan lähden Strömsön jälkeen pyöräretkelle. Mutta vain jos huvittaa, tänään en tee mitään pakollista.

11 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Vitsit, ihan kauheasti olet kaikkea tehnyt! Tuo lapiolla lumen hakkaaminen oli hauska... ;). Mukavaa loppupäivää, kyllä se taas iloksi muuttuu :). Mitään ei ole pakko tehdä - ainakaan tänään.

Pellon pientareella kirjoitti...

ps. kivat kuvat

Anonyymi kirjoitti...

Samaa katsoin, että olet kyllä ollut aikaansaava - oloistasi huolimatta. Mun on ollut pakko-pakko tehdä kirjoitushommia, mutta nyt kun sain tuon yhden valmiiksi pidän loppupäivän vapaata!

Mirva kirjoitti...

Hyvä niin, kyllä lepopäiviäkin täytyy pitää! Aivan ihanat kuvat, tuo rannekeruusu on todella suloinen, voisin ottaa tuommoisen itsellenikin. Toivottavasti mieli piristyy!

Annika kirjoitti...

Mainiolta kuulostava päivä!
Minä olen ajatellut sinua ja Islannin-matkaasi nyt tuon tuhkaepisodin takia. Millaista siellä Islannissa nyt onkaan? Tuntuu, että media vohkaa vain lentotilanteesta (ja tietysti syystäkin), mutta entä islantilaiset? Miten tilanne on vaikuttanut heihin ja heidän elinympäristöönsä?

Celia kirjoitti...

Aivan ihanat kuvat!
Ylimmässä on jotenkin barokkimainen tunnelma.

Tunnistan hyvin tuon tunteen, ettei haluaisi olla yksin, muttei toisaalta jaksaisi olla kenenkään kanssa.

Annika kirjoitti...

Siis tarkoitin, että päiväsi touhut kuulostivat mainioilta. Harmi, että mieliala ei ole ollut niin korkealla. Aurinkoisempaa alkuviikkoa sinulle!

Kirjailijatar kirjoitti...

Minusta se on juuri sunnuntaisin yleensä ihanaa, kun voi tehdä vain sellaisia asioita, joista oikeasti tykkää. Ei tarvitse taipua mihinkään pakollisiin. Enkä nykyään jaksa välittää siitä, mitä vaikkapa naapurit ajattelee, kun piha on vieläkin haravoimatta. Minulla ja meillä on hyvä näin, se riittää.

Virkattu lintu kirjoitti...

Kauniita kuvia, erityisesti kiinnitin huomiota noihin punavalkoisiin kenkiin. Ihanat!

Minä kävin eilen pyöräretkellä metsässä, ja kylläpä se teki hyvää! Pääkopalle ja kaikelle muullekin. Sinukin puuhasi kuulostavat kyllä mukavilta ja hyvää tekeviltä.

Solen kirjoitti...

Pellon pientareella, en mielestäni ollut edes tehnyt paljoakaan, ennen kuin laitoin listaan, että mitä sitä on tullut touhuiltua, niin kyllähän sitä oikeastaan aika paljon sain aikaiseksi :)

Hanna (14a4), jos olisi vain jäänyt kököttämään sohvalle tai jotain, niin tiedän, että olo olisi siitä vain pahentunut. Onneksi siis oli mielekästä tekemistä, se oli oikeastaan aika tärkeää.

Mimmi, olen jotenkin kadottanut laiskottelemisem taidon, tulee huono omatunto jos ei tee mitään, kamalaa!
Tuo ei oikeastaan ole mikään koru, vaan kuivanut ruusu, mutta tuollainen rannekkeena olisikin tosi kaunis.

Annika, kavereilta jotka sinne islantiin jäivät, niin ovat sanoneet, että tulivuori ei oikeastaan vaikuta heidän elämäänsä niin paljon kuin voisi kuvitella. Tosin kaikki he asuvat reykajvikissa, joka on vuoren takana tulivuoresta, niin sinne ei kai vaikutukset niin radikaalisti ulotu kuin ihan tulivuoren alla asuville. Siellä on myös kaikki islannin eläimet possut, lehmät ja muut. Parat..

Olo on huomattavasti paljon parempi kuin eilen. Paistaa se aurinko tähänkin risukasaan :) Hauskaa alkuviikkoa sinnekin!

Celia, kiitos :) kai ruusu sen tekee.

Minulla on useinkin sellainen olo. Siihen auttaa parhaiten, jos saa olla sellaisen läheisen ihmisen seurassa, jossa molemmat saa tehdä omaa juttua ja olla hiljaa, ei tarvitse seurustella kummemmin, mutta on silti joku siinä vierellä. Minun se henkilö ei valitettavasti ole enää tässä elämässä, siksi joskus nuo hetket osaavat olla piinallisia.

Kirjailijatar, se on sunnuntaissa parasta, joskin se on aina ristiriidassa kun haluaisi että viimeinen lomapäivä menisi mahdollisimman hitaasti, ja silloin jos on mielekästä tekemistä, niin aika oikein juoksee :) Mutta mielummin käyttää ajan mukavuuteen kuin kurjuuteen, vaikka aika menisikin nopeammin silloin. Tajusiko tuosta edes mitään? :)

Virkattu lintu, kengät ovat ukkini monta vuosikymmentä sitten pitämästä kaupasta. Löysin ne mummon vintiltä, aarteet.

Minulla on niin vanha pyörä ettei sillä uskalla metsään mennä. Se olisikin ihanaa. ottaa vaikka eväät mukaan. Siellä hyvin tuulettuisi pää ja ajatukset. Ehkä menen kävellen :)

Liivia kirjoitti...

Onpa ilahduttavaa nähdä siru-tossut! Meillä oli noita monet pienenä eri värissä ja tyttöni on talsinut viimeisenä käyttäjänä ne puhki.
On kuulemma liian kallista ottaa uudestaan tuotantoon, kysyin ihmiseltä, jolla on asiassa päätösvalta.