Jo pitkän aikaa on ollut sanat hukassa. Koulu vie kaikki sanat, nitä ei riitä enää kotiin. Huono, huono. Kotona kumminkin on se ihminen, jolle haluaa säästää kaikki hyvät ja kauniit, ei aina niitä huonoja. Kun aamulla aikaisin aloittaa, ei tahdo energia riittää sanojen kaiveluun, eikä varsinkaan ulosantiin. Jos ei tule, niin olkoon tulematta, minä sanon ja laitan suun suppuun. Katselkaa auringonlaskua etelänmerellä, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
3 kommenttia:
Välillä on ihan hyvä olla hiljaa, sellaisia aikoja tarvitaan. Sanat tulee sitten, kun on aika. Valo kertoo paljon. Tässäkin on valo. Lepoa sinulle! Voi vaikka makoilla sängyllä ja katsoa taivasta :)
juu, lepoa ja aikaa, kyllä kaikki aina asettuu, pian tai ei niin pian.
Makoilu on kaikista parasta lepoa, mutta mitä pitää tehdä silloin kun saa maata, mutta ajatukset eivät suostu lepäämään. Ne lentää heti koulujuttuihin kun silmä välttää. Minun pitää oikein komentaa ajatuksiani, että nyt ajattelette jotain mukavaa! :)
Lähetä kommentti