Kesän ensimmäinen päivä?

Katselin tänään koululaisia juhlapuvuissaan, kukkia ja todistus kainalossaan, iloissaan. Juku, tänään on kesäloman ensimmäinen päivä! Tuli hieman haikea olo, muistelin omia valmistumisia. Kun oli ala-asteen viimeiset kevätjuhlat, jännittynyt ja innokas. Ylä-asteen viimeinen päivä, silloin oli olo helpottunut. Melkein toivoin, että olisin jostain päässyt kesälomalle, olisin saanut taas kokea sen ihanan hurmoksen, kun tietää, että siitä hetkestä alkaa pitkät kuumat aurinkoiset kesäpäivät, järvessä ja rannalla lekottelu, verkkainen tahti, kirjan luku riippukeinussa ja kesän järisyttävät ukkosmyrskyt. Mutta käy se näinkin. Kaksi viikkoa vielä jaksan puristaa ja sitten toivotaan, saan nauttia niistä myrskyistä ja auringosta ihan niinkuin silloin ennen.

Puutarhani, vaikka pelkkä pihahan se on mutta haluan kutsua sitä puutarhakseni, tuottaa minulle jatkuvasti uusia yllätyksiä. Uusia kasveja tulee joka päivä. Ensimmäinen kevät ja kesä tässä talossa. Tämä on suorastaan ihanaa!


Vuohenkilpi. Niitä kasvaa mahdottomasti autotallin päällä.


Tietääkö joku mikä kukkanen tämä on?


Valkovuokko meri meidän takapihalla.






Kaunis keltainen kukka kasvaa meidän makuuhuoneen ikkunan alla ja tuoksuu huumavasti. Mikähän tämä on?








Entäs tämä sitten?




Ketunleipiä kukassa ja kauniina mattona suuren kuusen juurella.




Raparperi. Luulin ensin se punaisia versoja pioniksi ja ehdin jo innostua. Mutta on raparperikin kiva. Ehkäpä istutan pionin jonnekin itse.

Tässä oli pieni esitelmä meidän puutarhan kasveista. Esitelkää tekin omanne, tai jos ei ole pihaa niin parvekeistutukset tai kauniit sisäkukkaset.

Aamun koitteessa

Istun aamuhiljaisessa keittiössä. Teekuppi höyryää, levittää tuoksuaan ympäristöön. Hajut sekoittuvat. Makea, hedelmäinen tee, puhdas pyykki, unenjäljiltä ryppyinen iho. Aurinko alkaa näkyä. Isot kuuset heiluvat verkkaisesti tuulessa. Jääkaappi laulaa yksinäisiä sävelmiä.

Muistelen yötä. Joku löi minua. Unessa vai oikeasti, tahallaan vaiko tahattomasti. En voi muistaa. mitä kovemmin yritän muistella, sitä kauemmas hatarat kuvat karkaavat. Niskani on kipeä.

Kissa vaatii pääsyä pihalle. En päästä, olen vielä liian tokkurassa unesta. Lannistuneena kissa menee ikkunan eteen istumaan ja vilkaisee välillä minua kulmiensa alta, loukkaantuneena.

Mies tuhisee vielä unissaan. Kuuntelen hänen kääntymisiään. Tiedän, ettei hän herää vielä, mutta haluaisin käydä herättämässä hänet. Tule nauttimaan aamutee kanssani, tunnelmoimaan tätä hetkeä, näitä pieniä aamun ääniä, joita ei muuten kuule. Onko tämä hetki olemassa vain yksin minulle?

Aurinko kiillottaa vuohenkilpien lehdet kiiltäviksi. Kiillottaa ne valmiiksi alkavaa päivää varten. Päätän; kyllä tästä hetkestä voi nauttia kaksinkin.

On mistä valita

Helpottunut, väsynyt, onnellinen, ylpeä olen minä. Kaikki velvollisuudet on hoidettu, mitä pitikin. Ja ajoissa. Koulujutut on takana. Ensi viikolla alkaa työharjoittelu, ei onneksi enää kirjallisia tehtäviä tai katelaskelmia. Tänään oli pääsykokeet, tekstiilialalle hain. Toivon kovasti pääseväi opiskelemaan, sellainen olo on jäänyt ja vaihteeksi sellaista mikä kiinnostaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että on kaikki mahdollisuudet auki. On mistä valita, taivas rajana.





Kiitos Kari, olit tukena ja jaksoit minua vaikka välillä ärjyin ja kiukuttelin. ja kiitos kaikki muutkin.