keskiviikko 15. syyskuuta 2010


Tunnelmia kiireen keskeltä:
- On outoa, kun mies ei ole täällä. Kertausharjoituksissa. Nukun huonosti, kun ei ole ketään vieressä.
- Hieman alakuloinen olo, kun koulussa yksi juttu ei mennyt niin kuin piti, eikä ole ketään kelle sitä purkaisi. Kissalle paremman puutteessa.
- Teimme kaverin kanssa lehti-vaihtokauppoja. Illan piristys.
- Neulon ensimmäistä villasukkaani ikinä. Se on kivaa.
- Vettä tulee ja meidän viltti on pihalla jo ties monetta päivää. En jaksa hakea sitä sisään, odotan aurinkoista päivää.
- Olen syönyt vain leipää kotona. Ei huvita kokata pelkästään itselle.
- Sain kaverilta kassillisen omenoita. Niistä tulee kiiltäviä, kun niitä hankaa.
- Kissallakin on ikävä miestä. Etsii nurkista.
- Äiti tulee huomenna käymään, toivottavasti hän irroittaa minut tästä hektisyydestä ainakin hetkeksi.
- Sain ystävältä kirjeen, enkä ole vieläkään ehtinyt vastata siihen ja se painaa minua kamalasti. Sani, vastaus on tulossa!
- Olen juonut ainakin sata kuppia teetä.
- Menen juomaan vielä yhden.

Nauttikaa syksystä minunkin edestä!

***

Vibes from the rush:
- It so weird to be alone, my Man is in the army this week.
- I got a letter from my frend a time ago, and I still haven´t answer her and it bugs me.
- Cat is also missing the Man. She is searching every corner.
- My mother is coming to see me tomorrow. It´s refreshing.
- My frend gave me a bag of apples. When you rub them, they turn real shiny. I love them, they remind me of christmas.
- I´ve eaten just bred at home. It´s so boring to cook for one person only.
- I have drank almoust a hundred cups of tea, and now I´m going to have one more.

Enjoy the autum!

10 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Aivan upea kuva, teki mieli heti ottaa oma kamera käteen ja lähteä räpsimään!

Jaksamista ja ilon hetkiä kiireen keskelle, onneksi saat äidin kylään, äidit usein on semmoisia, että sitten yhtäkkiä kaikki alkaa taas rullata eikä ole huolen häivää.

Marja kirjoitti...

Kissalle onkin hyvä puhua, ei ainakaan väitä vastaan. Suloinen karvakerä!

Malla kirjoitti...

Olipa kiva kuulla sinusta :)

Tsemppiä kiireisiin, toivottavasti helpottaa pian!

Valerie kirjoitti...

i hope your sweet half is back now...
don't drink too much tea or you'll wake up at night :P !
a happier week to you xo

kukka-maaria kirjoitti...

Nautin, nautin tai ainakin yritän. Vähän täälläkin yrittää tulla jumitusta, mutta taistelen sitä vastaan!

Valerie kirjoitti...

popping in again to wish you a lovely Autumn as a new season starts today...
i hope this finds you well & happy xo

Solen kirjoitti...

Mimmi, kiitos, tuo kuva oli hetken räpsäisy, valkoinen ja punainen vain osuivat silmään kauniisti.

Viimeinen rutistus alkaa, sitten helpottaa. Äidin vierailun jälkeen asiat ei tuntuneet enää niin isoilta. Onneksi on äiti!

Ilona, kissat on viisaita, ne osaa lohduttaa ehkä parhaiten kaikista olennoista ilman sanoja. Aino kiittää :)

Malla, pian helpottaa, enää vähän yli viikko ja sitten olen jo muilla mailla :) Kiitos!

Valerie, yes, my better half is back home now, and I´m happy :) It was s weird to be alone at home, for the first time in almoust two years.
Your wishing found me and it made me really happy! I´m so lucky to have you guys here :)Thank you, and I wish you the same.

kukka-maaria, jumitusta täällä ja oikein kunnolla, viimeinen rutistus ja minäkin alan sitten nauttia. Toivon, että sinun jumitus helpottaa pian ja nautit tästä kauniista vuodenajasta täysin siemauksin!

Tuija kirjoitti...

Osaan samaistua, vietin viikon noin. Tuntui pitkältä olla syömättä ja luuhata ja laahustaa kun puuttui jotakin jostakin oikein läheltä. Asiat ovat niin paljon helpompia, kun niitä hoitaa kaksi.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kuva onkin kaunis. Sinulla on tainnut olla yhtä kiirettä kuin täälläkin päässä. Ei ole paljon blogeihin ehtinyt, ei omaan eikä muiden. Mutta kohtahan sinä lähdet sinne Pariisiin...ihanaa, kun on jotain mukavaa jota odottaa. Koetahan jaksaa kaiken kiireen keskellä!

Solen kirjoitti...

Tuikkis, eikö ollut omituista olla yksinään? Minulla oli koko ajan pieni kutina takaraivossa, että mitä sitä nyt tekisi. Hetkeksi oli ihan kadoksissa.

Kirjailijatar, kiirettä on pitänyt, ei ole mitään ylimääräistä ehtinyt. Onneksi ne on nyt ohi ja voin asettaa ajatuksen taajuudelle pariisi. Huomenna lähdetään :)
Toivottavasti sinunkin kiireet alkaa jo olla takanapäin. Jos ei, niin toivotan voimia sinulle.