sunnuntai 20. syyskuuta 2015







Ihan kuin korvaukseksi kylmästä kesästä, syksy on päättänyt olla aurinkoinen, lämmin ja kirkas. Olen nauttinut tästä, vaikka kouluasiat pitävätkin kiireiseinä. Yhteisiä hetkiä ja vapaata aikaa olen oppinut arvostamaan paljon enemmän, kun niitä ei ole niin usein. Kovin raskaita ja ahdistavia asioita on myös mahtunut joukkoon. Osa henkilökohtaisia, osa kaikkien ihmisten kesken yhteisiä. Koitan yrittää silti elää tässä hetkessä. 


***


To comparison of a cold summer, autumn has decided to be sunny, warm and brisk. I have enjoyed that, even though school is keeping me busy. Shared moments and spare time means more to me now when they are more rare. Unfortunately, awfully heavy and distressing things are happening too. Some personal, some concerning the whole world. Nevertheless, I´m still trying to live my life to the fullest.

8 kommenttia:

Tuikkis kirjoitti...

Kaunis kirpeän kirkas syksy sinulla näissä. Minä en ole ollenkaan vielä saanut siitä kiinni, ei ole houkutellut ulkoilma, eikä omenoiden raivaaminen maasta kompostiin.

SARI kirjoitti...

Oi, miten täyteläiset värit näissä kuvissa. Tuommoista alakuvan lasia pitäisi kohta asetella paikoilleen. Varaston lasi oli rikki, kun tulin lomalta - saapa nähdä miten onnistuu lasimestarin homma.

Viimeinen lause, paras asenne minunkin mielestäni. Voimia sinne.

Ilona kirjoitti...

Onks se linnunpelätti vai ihminen vai niiden kombinaatio?

Omenat kottikärryssä, niin tämä syksy. Surkeita omenia.

Voimia.

Solen kirjoitti...

Tuikkis, kiitos, olen ihan innoissani tästä kauniista syksystä. Se tuntuu jotenkin oikeenlaiselta. Omenoiden raivaaminen ei minuakaan houkuttele, onneksi ei ollut minun omenapuuni, joten sain keskittyä vain kuvaamiseen :)

SARI, nämä värit anoppilasta, siellä kuvista tulee aina pirteitä ja iloisia. Sellainen siellä on kyllä tunnelmakin :)

Oot niin näppärä käsistäsi, että ikkunan korjaus onnistuu varmasti. Mikä ikkunan oli rikkonut, oliko kaikki tavarat tallella?

Joo, olen yrittänyt silti pitää positiivisen asenteen, muuten ei tule mistään mitään. Voimia sinne sullekin!

Ilona, kyllä se ihan ihminen on vaikka joskus, varsinkin aamuisin, pikkuisen linnunpelätintä muistuttaa :)

Meillä on mummolassa ihanan makuisia omenoita tekevä omenapuu, mutta ei sekään ollut onnistunut välttymään surkeudelta...surkeita omenoita kertakaikkiaan.


SARI kirjoitti...

Luultavasti jostakin yläpuolella olevista ikkunoista pudonnut kaljapullo tai kukkaruukku oli osunut ruutuun. En edes tiedä miten kauan se oli ollut rikki, menin itse asiassa lakaisemaan katolta tupakantuppeja.

Kirjailijatar kirjoitti...

Oioi, minä en ole tajunnut että sinä olet taas täällä. Ihana yllätys.
Ja minäkin nautin tästä syksyn lämmöstä, se korvaa kyllä täysin kylmän alkukesän. Ja olet aloittanut opiskelutkin, (ehkä jo aiemmin, olen ihan tippunut kärryiltä), mutta onnea siihenkin.

Solen kirjoitti...

Kirjailijatar, täällä taas :) Olen ollut aika hissukseen, kommentointini on ollut olematonta, mutta yritän aloittaa iisisti ettei tule taas "burnouttia" :)

Juu opiskelut ovat hyvällä mallilla, olen tällä hetkellä työharjoittelussa näkemässä mitä tämä ala on käytännössä ja tykkään!

Kiva kun kävit!

Liivia kirjoitti...

Ihastuttava punaisen leskuva pilkahdus!

Näissä on se syksy, jota en lujaa kiitävältä ajalta ole ehtinyt huomaamaan.