lauantai 25. lokakuuta 2008






Kahvila. Kaunis. Vanha. Idyllinen. Viihtyisä. Lämmin. Ilostutti. Aurinko. Antiikki. Minä.
Coffee house. Beautiful. Old. Idyllic. Cosy. Warm. Made me happy. Sun. Antik. Me.

Miksi ystäviä on helppo saada mutta vaikea pitää? Tai ei helppoa mutta helpompaa kuin heidän hukkaaminen. Minä ainakin olen hyvä hukkaamaan ystäviä. Enkä tarkoita että eroaisimme riidoissa eikä mitään sellaista, vaan esimerkiksi koulukaverit jäävät pikkuhiljaa koulun päätyttyä. Vaikka inhoan sitä ja yritän kovasti ettei niin kävisi, niin aina huomaan, että kaikki ovat lähteneet eri suuntiin ja minä olen jäänyt keskelle seisomaan. Onneksi olen osannut ryhtyä käyttämään nettiä apuna. Sieltä olen löytänyt monta kaveria, joita en ole tavannut moniin vuosiin. Se on piristävää.
Why it is easy to have frends but hard to keep? Well, not easy but easier then losting them. I am very good at losing frends. And I don´t mean that we brake up with huge fight or anything like that. For example frends from school, when it ends everyone leaves, all in a different ways and i´m always the one who are left to stand alone. Fortunately I have started to use internet for help. Many frends I have found, that I haven´t seen for many years. It´s refreshing.

Ei kommentteja: