Se oli niin pieni, pienempi kuin nyrkkini. Se istui vihreässä vadissa auton takapenkillä. Vadissa oli valkoinen kaulaliinani. Mietin, että se tottuisi hajuuni ja ettei sillä olisi kylmä. Oli talvi ja pakkanen. Pieni kiipesi yli laidan, penkille, uuteen maailmaan. Hellä käsi nosti pienen takaisin vatiin. "Ei vielä pikkuinen, kotona sitten." Häntä sillä oli kuin majavalla. Iso ja pöyhkeä, pidempi kuin pieni itse. Täpliä valkoisella pohjalla, kilpikonnakissa. Lempileikkeinä sillä oli kaivautua ison kaulahuivini sisään ja olla aivan hiljaa, kunnes joku tuli sitä huutelemaan. Silloin se hyppäsi huivin sisästä ja yritti leikkiä isoa. Pikku kissa.
Nyt se on jo iso, vieläkin se jaksaa leikkiä. Aivan yhtä ihana se on, meidän pikku Aino.
Neljäs koulupäivä. Internetin alkeet, sain vapautuksen. Osaan jo alkeet ja ehkä vähän enemmänkin. Tänään on sen sijaan ollut portfolion teko päivä. Olen kerännyt töitäni yksien kansien väliin. Ruokana eilistä currykanaa. Illalla menemme tutustumaan viereen aukaistuun uuteen megkauppaan ja toivottavasti löydämme halpoja tulppaaneja, niinkuin alennuksessa luvattiin.
2 kommenttia:
Ihana Aino ♥
Rakastan kissoja!
Rakastan myös opiskelua, joten toivottavasti nautit siitä :)
..ja edelleenkin haluaisin meidänkin lähelle kukkakaupan, jossa olisi alennuksia.
Minäkin olen enemmän kissa kuin koiraihminen.
Opiskelu tähän mennessä on ollut mukavaa ja varmasti muuttuu vielä kivemmaksi kun tutustuu ihmisiin hieman paremmin.
Ja Aino on kyllä ihana :)
Lähetä kommentti