maanantai 16. helmikuuta 2009

Huh huijaa!


Kuka olisi muistanut, että opiskelu voisi olla näin rankkaa? Kuusi tuntia, normimäärä opiskelua per päivä. Silti selkä on tohjona kaikesta istumisesta, aivot väsyneet kaikesta uudesta informaatiosta.. Onneksi sentään kanssaopiskelijat tuntuvat mukavilta ja opettajat tuntuvat opettavan mielenkiintoisesti. Kädentaitajien asiakaspalvelukoulutus. Vaikka olin hieman varautuneella asenteella menossa tähän kurssille, niin jo ensimmäisen päivän jälkeen olen vakuuttunut. Se, että kaikki ovat kädentaitajia tai taiteilijoita, tekee kurssista entistä mielenkiintoisemman. Odotan innolla tulevaa kevättä.

Kuva ei liity millään tavalla kurssiin. Odotan vain niin kovasti myös kesää. Siksi halusin tämän kuvan teidän kanssanne jakaa.

8 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Minäkin odotan kesää.

Tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuntui sisimmässä, että kevät tulee! Ihana tunne.

Rouva Nordman kirjoitti...

Kuva on ihana! Kesää päin mennään jo, onneksi!

Minusta myös opiskelu on aika ihanaa -ainakin silloin tällöin.

Elina kirjoitti...

Voihan himpura, nakuttelin pitkän viestin ja se katosi jonnekin taivaan tuuliin. Otetaanpa siis uusiksi. Ihana tuo kuva! Ja kesää kaipaa minäkin kovasti. Tänään paistoi mahtavasti aurinko ja tultui melkein keväältä (jos jätti huomiotta sen, että pakkasta oli 25 astetta...). Uuden oppiminen on kivaa. Minäkin menen tällä viikolla päivän kurssille ja odotan jo innolla. Mukavaa viikon jatkoa!

Solen kirjoitti...

Ilona, kun tunteen kevään tulon, se on yksi parhaista tunteista mitä tiedän.

Katilein, olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Tämä on rankkaa, mutta ihanaa. Vastapainoa normaalille raadannalle.

Elina, minäkin täällä luokassa istun ja katselen pihalla ja melekin uskon, että on jo kesä. Aurinko paistaa huumavasti ja oikein kutsuu pihalle. Siinä vaiheessa lumous tosiaan murtuu, kun kylmä viima puskee vaatteiden läpi.
Kiva, ettet lannistunut!

Merja kirjoitti...

Kaunis kuva. Ihanan positiivinen.

Solen kirjoitti...

Merja, niin minustakin. Jotkut eivät voi käsittää, että joku ostaisi kirpputorilta toisten ihmisten vanhoja valokuvia, mutta minusta on mukava miettiä tuntemattomien ihmisten kohtaloita ja elämiä. Mitähän tämäkin neitokainen on elämänsä aikana ehtinyt tehdä ja miksi he ovat ottaneet tämän kuva ja missä?

Ritva kirjoitti...

hieno kuva!
kyllä se tulee....

Solen kirjoitti...

Ritva,niin se tuleekin, vaikkakin hitaasti.