niisk..

Ensimmäistä kertaa ehkä kuuteen vuoteen, olen vuoteenomana. Nenä valuu, kurkkua karhentaa, päätä särkee, viluttaa ja on kuuma yhtä aikaa. Kevätflunssa on iskenyt meille. En muistanutkaan, miten inhottavaa on olla kipeä. Lapsena se vielä meni, kun sai katsella piirrettyjä ja juoda keltaista jaffaa, mutta näin aikuisiällä pitää huolehtia itse itsestään. Kyllä mies muuten, mutta jalka kipsissä on hieman hankalampi tuoda teekuppia vuoteeseen. Yöt ovat kaikista pahinta. Nenän kautta hengittäminen on vaikeaa joko sen takia, että molemmat sieraimet ovat tukossa tai siksi, että limakalvot ovat niin kuivuneet, että hengittäminen tekee kipeää. Suun kautta hengittäminen kuivattaa kurkun ja huulet. Päivällä kuume hieman helliittää ja jaksaa puuhailla jotain pientä. Leivontainspiraatio iski tänään ja sain aikaiseksi marenkikakun, pavlovaksi kai niitä kutsutaan. Kermavaahtoa ja kiiviä väliin, herkkua!
Iltaa odotellessa, haen apteekista nenäsuihketta ja buranaa. Kertokaapa vinkkejä joilla tämä flunssa lähtisi.

kukkia ja kavereita

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!", kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä."

Pikku kissoja, aurinkoa, opiskelua ja kipsinvaihtoa.

Löydätkö kuvista pikku kissan ja pikku poikasen?

Aurinko on tähti, joka on kaikkein lähinnä Maata.

Lauantaina minulla oli ilo ja kunnia herätä auringonpaisteeseen. Kevätmieli valtasi pienimmänkin sopukan sisimmässäni. Aurinko antoi energiaa kiireestä kantapäähän. Vaihdoin talvitakin kevättakkiin. Hiekka ratisi mukavasti kenkien alla. Aurinko lämmitti ja sai koko kaupungin eloon, vaikka tiet olivat vielä hiljaiset. Räystäistä tippuva vesi, lintujen laulu ja kaukana menevä auto olivat ainoat äänet. Siinä hetkessä tunsin olevani yksin koko kaupungissa, eikä se ollut ollenkaan huono tunne, olin päinvastoin hyvin iloinen. Siinä hetkessä tunsin kevään.

mitä kuka häh?

Suuret olivat sunnitelmani, kuvat mahtavia, mutta kas kumaa, kun yritän siirtää kuvia blogiin, ei onnistu. Onko kellään muulla samaa ongelmaa?

kaalia ja taidetta

En ole suuri kaalin ystävä. En ole ikinä pitänyt siitä missään muodossa. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja ostin punakaalin. Laitoin sen uuniin perunoiden, valkosipulin ja tomaatti-vuohenjuustokerman kera ja yllätys yllätys, se oli oikein makoisaa! Ensin itse kaali ei maistunut juuri perunaa oudommalta, sitten pikkuhiljaa makunystyröihini hiipi hillitty, outo mutta kiintoisa maku. Nyt uudelleen lämmitettynä kaalipatani on niin herkullista, että alan suurella vimmalla etsimään lisää kaaliohjeita, mistä olen jäänyt paitsi kaikki nämä vuoden.

Sillä välin kun kaalimuhennokseni paistui, työskentelin ja sain aikaiseksi muutaman tussityön. Tulppanityö on vanhempi, ajalta kun oli paljon tulppaaneja. Kaikki kukat olivat ehtineet lakastua, enkä raaskinut heittää niitä roskiin. Sain ne onneksi ikuistettua sitten näin.

Mistä on viikonloput tehty?

Lintujen laulusta, niiden hyppelystä hangella. Kissan hännän heilumisesta, kurnutuksesta tirpuille. Koiran vouhotuksesta, märän kielen lipaisuista. Lämpöisestä, kodikkaasta tunnelmasta. Yhdessäolosta ja hyvästä mielestä. Pienestä ripauksesta tummaa suklaata ja ylellisyyttä.

Pohjanmaalla.
Kiitos Kaisa ja Erkki viikonlopusta. Se oli ihana lepotauko arjesta.

...

Kiire, kiire, palaan viikonloppuna blogimaailmaan.

kiire kiire kiire on pikkujaloilla...

Kiirettä pitää, Pienet käsityömessut järjestämme luokan kanssa. Kova työ töitten tekemisessä. Mukavaa puuhaa silti, vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, joka tuntuu inspiroivan minua. Aion tehdä pieniä tussipiirroksia. Laitan niitä tännekin sitten näytille, kunhan saan aikaiseksi.

Sängyllä lekottelu tuntuu kovin kaukaiselta. Enkä sitä kyllä kaipaakaan.

Kaisa! Kiitos ihanista ja värikkäistä tumpuista. Ne ovat oikeaa piristettä tähän harmauteen.

Vapaa kuin taivaanlintu

Aikataulut kahlitsevat minut tähän hetkeen enkä osaa sitten enää ollakaan. Onko mitään parempaa kuin koko päivä ilman aikatauluja, villasukissa ja yöpaidassa? Katsella taivaan lintuja, kuinka iloisina ne lentelevät, tehden taitavia silmukoita ilmassa aivan kuin tietäen meidän katselevan. Onneksi noitakin päiviäkin vielä on, kaiken tämän hurjan keskellä. Tämä päivä oli täydellinen.