Lauantaina minulla oli ilo ja kunnia herätä auringonpaisteeseen. Kevätmieli valtasi pienimmänkin sopukan sisimmässäni. Aurinko antoi energiaa kiireestä kantapäähän. Vaihdoin talvitakin kevättakkiin. Hiekka ratisi mukavasti kenkien alla. Aurinko lämmitti ja sai koko kaupungin eloon, vaikka tiet olivat vielä hiljaiset. Räystäistä tippuva vesi, lintujen laulu ja kaukana menevä auto olivat ainoat äänet. Siinä hetkessä tunsin olevani yksin koko kaupungissa, eikä se ollut ollenkaan huono tunne, olin päinvastoin hyvin iloinen. Siinä hetkessä tunsin kevään.
2 kommenttia:
Olen myös kevätmielellä, tätä tosin on jatkunut jo kuukauden verran. Kevät on ehkä ennemminkin mielentila, vielä en ole uskaltanut luopua talvitakista.
Sen haistaa ilmassa, on kevät ihan tosissaan jo. Vihdoin:)
Lähetä kommentti