Vuohenkilpi. Niitä kasvaa mahdottomasti autotallin päällä.
Tietääkö joku mikä kukkanen tämä on?
Valkovuokko meri meidän takapihalla.
Kaunis keltainen kukka kasvaa meidän makuuhuoneen ikkunan alla ja tuoksuu huumavasti. Mikähän tämä on?
Entäs tämä sitten?
Ketunleipiä kukassa ja kauniina mattona suuren kuusen juurella.
Raparperi. Luulin ensin se punaisia versoja pioniksi ja ehdin jo innostua. Mutta on raparperikin kiva. Ehkäpä istutan pionin jonnekin itse.
Tässä oli pieni esitelmä meidän puutarhan kasveista. Esitelkää tekin omanne, tai jos ei ole pihaa niin parvekeistutukset tai kauniit sisäkukkaset.
5 kommenttia:
Ensimmäinen taitaa olla vuorenkilpi, ei vuohenkilpi;). Sitten on luullakseni kevättähti. Tuota näyttävää keltaista en tunne, mutta ainavihanta kiiltävälehtinen pensas on mahonia.
Esittelen omiani kesän mittaan, sen lupaan:)
Piha on ilo. Vaikka olen asunut tässä talossa jo kymmenisen vuotta, silti joka kevät uuden kasvun löytäminen on jotenkin yllätys. Kaikkea ei muista. Ja kasvien nimissä olen ihan surkea. Olen ajatellut, että jos tänä kesänä opettelisin kukkien nimiä... jos...
Valkovuokkomeri ja ketunleipämatto... ihania :) Meillä valkovuokkoja on vain pieni rippunen, mutta iloa ne tuottavat myös.
Niistä syötävistä luonnonkasveista... olen varmaan poistanut sen linkin koneeltani (tai kone on poistanut?? takkuilen jatkuvasti näiden kahden vanhan läppärin kanssa, mutta kun en köyhyyksissäni halua nyt laittaa rahaa uuteen koneeseen.. sinnittelen) jossa oli niistä voikukista paljon tietoa. Mutta tässä on toinen linkki, jossa on ainakin hyvää tietoa maitohorsmasta... http://209.85.129.132/search?q=cache:1KiNA65nTgkJ:www.maaseutukeskus.fi/lappi/elintarvikekoordinaatio/Luonnonraaka_aineiden_terveysvaikutuksia_Tiivistelma.pdf+maitohorsma+tutkimus&cd=2&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-a
Minua kiinnostaa aivan tavattomasti "rikkakasvien" hyödyntäminen. Viime vuonna juttelin yhden burmalaisen miehen kanssa, hän kertoi, että Burmassa (tai siis Myanmarissa) he elivät paljolti luonnonvaraisilla kasveilla ja hän halusi nyt oppia tuntemaan Suomessa vastaavia. Itse haluan olla täysin varma, mitä voi syödä, pikku hiljaa olen laajentanut luottamustani ja saanut myös muilta tietoa. Mutta kun olin metsässä tuon miehen kanssa, hän vain nappasi jonkin kasvin käteensä ja nuuski sitä ja maistoi ihan pienen palan. Luotti omiin vaistoihinsa. Puistelin hälle päätä, mutta hän kertoi, että niin hän teki Burmassakin, haistoi ja maistoi ihan vähän ja odotti, millaisia vaikutuksia tulee... oi voi. Onneksi hän meni sitten Marttojen kasvikurssille! Ja elää ja voi edelleenkin hyvin :)
Mukavia pihapäiviä!
Mari, ai onko se vuorenkilpi? :) minä olen aina luullut että se on vuohenkilpi, hih, no ei se mitään. Minulle tuli mieleen tuosta mahoniasta sellainen lehti, joita vanhoissa englantilaisissa kirjoissa ja elokuvissa aina käytetään koristeena joulun aikaan. liekö se sama?
himalainen, minullakin on aina kukkien nimet hakusessa (kuten ylläolevasta voit päätellä ;)) Eikä se ole mielestäni olennaista, jos ei jää päähän nimet niin sitten voi vain ihastella kukkien kauneutta.
Meillä oli keväämmällä pihalla ensin sinivuokkopelto joka on nyt vaihtunut valkovuokkoihin.
kiitos linkistä. Mietin vieläkö ehdin "rikkaruohoista" tehdä päivällisen aina niin ihanalle, mutta hieman epäluuloiselle miehelleni. En vielä ehtinyt käydä tutkimassa linkkiäsi mutta aion heti kun muut kiireet helpottavat ja rikkaruohot kasvaa liian isoiksi.
Ai kauhee, suomessa voisin ehkä jossain määrin maistella kasveja, mutta että siellä burmassakin, huh onneksi on mies vielä elossa. varmasti roimasti tietoa ja taitoa on karttunut vuosien varrella.
Kutsu vaan kaikin mokomin pihaasi puutarhaksi!
T. Neito, joka kutsuuu parvekettaan puutarhaksi... :)
Niin tämäkin neito, silloin kun vielä kerrostalossa asui ;)
Lähetä kommentti