Kuukauden viimeiset

Tämä kuukausi loppuu muffinsikahveihin, karjalanpaistiin, uuteen lehteen ja siitä innostuneeseen sisustamiseen, puheluun mummolle ja kissanhiekan vaihtoon.

***

Eilinen Kaupunkireissu onnistui ihanasti. Auto lähti käyntiin, kirpputorit koluttiin (löydöistä myöhemmin), sain teetä varastoon asti ja näin tärkeitä ihmisiä. Hyvin vietetty lauantai.

Nyt lähti

Tämä tyttö lauantai kierrokselle Kaupunkiin. Tuulettumaan ja vähän ihmisten ilmoille täältä Kaupungin takaa. Pakollinen (ja odotettu) kirpputorikierros, kahvit ja ehkä hieman voisi käydä kurkkaamassa marimekossa onko mitään kivaa, jouluista lahjakorttia tuhlaamassa. Ja Aino-kisu lähtee moikkaamaan all time favorite kaveriaan vanhaa kissaherra Perttiä.

Sormet ristiin, että auto lähtee käyntiin!

Nurmen vihreästä sammaleeseen

Ennen ja jälkeen. Harmaat ja vauvanvioletti muuntuivat petroolinsiniseksi, vaaleanpunaiset tummaan marjapuuroon ja nurmen vihreä syvään sammaleeseen.

...

Onneksi on perjantai. Odotan huomista aamua, ehkä teen taas aurinkoaamiaisen. Tänään aion katsella elokuvan kutimen, teen ja suklaan kera. Tiedossa myös vierailu kaupunkiin, ystäviä, kissoja ja kirpputoreja.

...

Aamulla naapurin mummo ja pappa olivat menossa arvailukeskukseen.

Listoittelua

Hae kaupasta:

. Pumpattava käsisaippua

. Kasvojen pesuainetta

. Appelsiini- ja chaiteetä (Ekolosta)

. Biopusseja

. Ihmesieni

. Kisulle raksuja

. Kissanhiekkaa

. Tomaattia

. Lohta (tarjouksessa lähikaupassa)

. Spagettia

...

Muita haluaisin-ostoksia, ei pakko:

. Metallisia henkareita

. Bambu-lankaa (tiskirätteihin)

. Bambuiset puikot

...

Keskimmäinen kuva on Mandy Greerin työstä. Olen kovin ihastunut.

Ai bao chan trau la kho eli happy buffaloboy!

Onnellinen buffalopoika piristi päivää, postilaatikossa hän rauhassa odotti ja ilahdutti sitten olemassaolollaan. Kaukaa etelästä asti oli lentänyt tänne kylmään pohjolaan. Onneksi ei joutunut kauan siellä laatikossa istumaan, pääsi pian sisään lämpimään.

...

En välitä vispipuurosta, johon on jätetty puolukankuoret. Haluan vispipuuroni tasaisen sillkisenä, niin kuin äiti aina sen tekee. Eilen tein vispipuuroa enkä tiennyt mitä kuorille tekisin. Eilisen oivallus: Käytä puolukankuoret sämpylätaikinaan. Ei mene vitamiinit hukkaan ja omatekemät sämpylät voittaa kaupan leivän milloin tahansa.

...

Huomenna;

Värjään vanhat villalangat jollain kivalla, niin, että niitä voi käyttää samassa kutimessa.

Marenkia kielen päällä

Kaikki olivat hieman väsyneitä, kikattelutuulella. Tyttöjen kanssa kikateltiin poikaystäville, manuaalitetrikselle ja skräppäykselle. Aiheet olivat höyhenenkevyitä ja marenginpunaisia, jutut olivat helppoja ja väsyneitä maanantai juttuja. Sulivat kielen päällä. Parasta stressin lievitystä oli tuo.

Huomio! Appelsiinitee on lopussa. Muista osta lisää.

Aurinkoaamiainen

Aurinkoaamiaiseen kuuluu:

♥ Tietenkin auringonpaiste

♥ Itseleivotut sämpylät höysteillä ja pulla

♥ Ruusu tarjotin (väriä joukkoon)

♥ Vihreää teetä lempikupista (voi olla myös muutakin teetä, jos ei välitä vihreästä)

♥ Elokuva "Kaikki isäni hotellit"

♥ Ja kaikista tärkein, hyvä mieli!

Tänään on eilisen huominen

Mietin tätä:

Menneisyys on nyt, nyt, nyt. Joka sekunti.

Aika on käsittämätön. Onko aikaa edes olemassa, sehän on vain ihmisen rajaama jana elämässämme. Yksi ja ehkä ainoa sääntö, joka on ihmisen laatima ja jota kaikki noudattavat, halusivat tai ei, on aika.

Tänään, ajassa ennen pimeää, paistoi aurinko. Kirkkaasti ja ihanasti, melkein olisi jo tarvinnut aurinkolasit. Pakkasta oli -27 C.

Aloitin lukemaan Herra Darwinin Puutarhuria. Siinä on outo kielimaisema. Aivan kuin siitä puuttuisi aika. Siinä ei ole ollenkaan taukoja. Aivojeni on siksi hieman hankala käsittää lukemaansa. Tätä kirjaa pitää lukea hiljaa, ajan kanssa.

Pakkasen purema sinitaivas

Pakkanen oli tänään laskenut -25:een. Taivas oli miltei sähkönsininen, kissa on aivan sähköinen. Matkalla ripset jäätyivät kiinni toisiinsa. Hengitys jäätyi hileiksi kaulaliinaan. Lundia-hylly kannettiin kotiin, uuteen työhuoneeseen. Illalliseksi kanakeittoa. Se lämmitti kuin sisäinen villapaita. Jälkiruuaksi vattupiirakkaa ja teetä. Mummon marjoista.

Voihan nenä.

Käykö kenelleköön muulle koskaan niin, että kun jää kotiin tekemään töitä, huomaakin tekevänsä jotain ihan muuta? Minulle käy näin jatkuvasti. Töiden sijasta huomasin kuuntelevani tätä, kirjoittavani blogiani, ottavani kuvia miehen kameralla (johon en oikeastaan saisi koskea, koska se on niin kallis kapistus), peseväni pyykkiä ja lukevani blogeja.

Nyt on vähän huono omatunto, varsinkin kun illalla menemme katsomaan uutta Sherlock Holmesia.

Huomenna lupaan olla ahkerana!

Villasukkasirkus

Ihan ensin, laita tämä soimaan taustalle.

Halusin kertoa hieman villasukistani, koska ne ovat minulle niin tärkeitä, vilukissa kun olen. Varpaani ovat kylmät, kesät talvet, siksi käytän villasukkia.

1. Mieheni sukat, joululahjaksi saadut. Minulla on samasta langasta kynsikkäät.

2.Eripari harmaat. Ihanan pitkät varret, joskin varvasosa hieman löpöttää, muuten vielä aivan ehjätkin. Eriparisuus ei haittaa kotona tai kumppareiden kanssa.

3. Anoppilasta joskus jalkaan jääneet, ainoat niin ohuet, että ne mahtuvat maihareihini. Ne pitää laittaa aina tietyllä tavalla jalkaan, sillä toisessa sukassa on pottuvarpaan kohdalla reikä, joka inhottavasti painaa, jos varvas sinne eksyy päivän aikana.

4. Yksinäinen sukka. Samasta violetista meillä on monet sukat ja olenkin yrittänyt etsiä sille paria, mutta yksin se on vieläkin. Mummon neuloma(t).

5. Iskän vanhat vanhat sukat, mutta niin rakkaat. Reikiä on monia, enkä edes oikeastaan käytä niitä, ne ovat vähän niinkuin muisto.

6. Kaisan tuomat perinnesukat madeiralta. Pitkät varret voi kiristää naruilla, jotta ne pysyvät ylhäällä. Käytän aina pitkän yöpaidan kanssa.

7. Taas yksi yksinäinen sukka. Vihreä miehen.

8. Ihanat joululahjasukat. Näissä tulee turvallinen olo. Kiitos Kaisa!

Aamuinen

Aamulla join valkoista appelsiiniteetä uusista kupeistani. Join molemmista, vaikka luulen, että toinen on oikeasti jälkiruokakulho, mutta mitä se haittaa. Luin myös uutta glorian kotia. Keittiön ikkunan edessä olevat pyörät unohtuivat siihen syksyllä. Toivon, että renkaat kestävät kevääseen asti. Ihasteltiin Aino-kisun kanssa maisemia ikkunasta ja vähän kurnutettiin linnuille. (Ainolla on tapana ryhtyä kurnuttamaan, kun lintu ilmestyy näkökentään.) Ihasteltiin myös uusia pikkupyyhkeitä , jotka ostin japanikaupasta. Ne tuoksuivat Ainon mielestä hieman kummalliselle, mutta hyvin mielenkiintoisella tavalla hyvälle.

Tänään teen myös retken junalla Kaupunkiin, käyn siellä ystävän kanssa kahvilla ja ehkä kirpputorilla ja jos jaksan, haen vihreää teetä, jota ei meiltä saa.

.

Kävelen joka päivä vanhan valkoisen talon ohi, jossa asuu vanha mummo ja pappa. He ovat olleet naimisissa 50 vuotta ja asuneet talossa yhtä monta vuotta. Talo on rinnetontilla, joka viettää järvelle. Pihasta ja talosta huomaa, että se on aikanaan ollut vauras talo. Mummo ja pappa asuttavat vain yhtä nurkkaa talosta, kaikki muut ikkunat ovat aina pimeänä. Harvoin heitä edes näkee, muutoin kuin varjoina verhon takana.
Eilen kuitenkin yllätyksekseni pappa istui pihalla pienellä penkillä ja mummo oli ovensuussa viltin kanssa. Halusin kovasti jäädä katselemaan heitä. Minkälaisia he ovat olleet, juuri taloon muuttaneena? Minkälainen talo on silloin ollut? Onko tie mikä menee heidän talon ohitse, aina ollut siinä vai onko se ennen ollut pieni kärrytie?
Jatkoin silti matkaa jättäen vanhukset omiin puuhiinsa. Tänään mummo ja pappa olivat taas varjoja verhon takana.

Uneksija

Tänään kun kävelin kotiin, tuuli pudotti puista jäisiä pitsin paloja suoraan kasvoilleni. Lunta ja jäätä alkaa olla puissa jo niin paljon, että oksat ei enää jaksa kannatella painoa. Varsinkin koivut riippuvat melkein kaksinkerroin. Katselen keittiön ikkunasta, kun puut heilauttavat välillä kättään ja lumihuntu leijuu hiljalleen maahan. Muutama varis istuu oksalla. Mukavan rauhallinen näkymä, kun katselee vain puiden latvoja ja taivasta. Parkkipaikka niiden juurella unohtuu ihan kuin sitä ei olisikaan.

Viimeiset punaiset

Viimeiset joulun punaiset pilkut. Alan jo kyllästyä punaiseen, se alkaa hiipua samaan tahtiin kuin punainen kynsilakka kynsissäni. Silti olen kuin huomaamatta piilotellut punaisia asioita ympäri taloa. Punainen leikkijuna, punaisia astioita, punainen pöytäliina ja verhot, punaiset tossut ja punaisia maalauksia. Pihalla ilmakin on aivan vaaleanpunainen. Tarpeeksi kauan kun toistelen sanaa ´punainen´, se alkaa menettää merkityksensä.

Ehkä on jo aika siirtyä eteenpäin.

Naapurissa pauhataan

Ääniä.

-Naapuri puuhaa jotain kovaäänistä. Ihan kuin siirtelisi huonekaluja.

-Neiti Marple puuhaa taas murhan parissa englantilaisessa idyllissä.

- Jääkaappi surisee nurkassaan.

- Kissa juoksee töllön perässä ja törmäilee penkinjalkaan.

- Kello tikittää. En oikeastaan kuule sitä, mutta tiedän, että se tikittää, joten voin oikeastaan kuulla sen.

- Sängyn jouset natisevat välillä. Mies lukee kirjaa.

Uusi Alku

Näin alkaa uusi päivä, uusi vuosi, uusi viikko, uusi Aika. Lempeästi hyväillen, rauhallisesti rakastaen, yhdessä iloiten ja ennen kaikkea näistä nauttien.