tiistai 11. toukokuuta 2010

Ol´luettu







Niin tapasi aina siskoni pienenä sanoa, kun kirja oli päästy loppuun. Sen pituinen se ja ol´luettu. Nyt voin minäkin sanoa niin, monta kirjaa sivua sanaa myöhemmin. Olen vain maannut, nenä kirjassa, välillä päästänyt muutaman kyyneleen,välillä nauranut kovin. Siksi olen ollut täältäkin pois. Ei ole malttanut istua koneen ääreen, kirjat piti vain otteessaan, paikallaan peiton alla. Olen myös joutunut opettelemaan, ettei kaikkea tarvitse suorittaa. Se on huono tapa, joka kulkee veressäni ja josta halua kovasti eroon. Kaikkea ei ole pakko tehdä, muistaa tai huolehtia. Asiat kulkevat eteenpäin myös ilman minua. Myös siksi olen ollut täältä poissa. Koska jopa tästä alkoi tulla suorittamista ja tylsää, enkä sitä halua, ikuna.
***
Suonette anteeksi kommentointini vähyyden. Kommentoin mielummin silloin kun on hyvää asiaa enkä silloin kun kommentoin vain kommentoinnin vuoksi.

6 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Sinä olet lukenut jotain ihan mahtavaa? Minulla on nyt "työn alla" kirja, joka ei ole oikein imaissut mukaansa, sillä tavalla ihanasti, että unohtaa kaiken eikä halua tehdä mitään muuta kuin lukea. Se on ihana tunne :)

Ritva kirjoitti...

suorittaminen tympäsee, joo, ja kuitenkin sen kanssa sitten mennään sylipainia kunnes ei yksinkertaisesti enää jakseta.- mutta siellä se on valppaana nurkan takana odottamassa, mokoma aikansa lapsi.
niin eri asia on olla metsässä, kuin olla metsää. ja suorittamalla siihen kokemukseen ei yllä.

nyt on varhainen aamu
taitaa tulla aurinkoinen päivä
ja lämmin
ajattelin mennä kukkia ja siemeniä istuttamaan
tehdä uuden pikku penkin niille
- mieletöntä, että se kaikki lumi suli :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuullostaa erittäin hyvältä kirjalta kun on itkettänyt ja naurattanut :)

Minä haluaisin lukea, mutta keskittymiskykyä ei ole siihen asiaan riittänyt moneen vuoteen. Olen kyllä kade ahkerille lukijoille, muistan miltä hyvän kirjan lukeminen maistuu, se kun ei vaan voin jättää kesken vaan ahmii tekstiä jokavälissä :)

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Hienoa, kun voi oikein uppoutua lukemaan. Se vie kivasti mennessään.
Kirjoitit hienosti tuosta suorittamisesta. Siitä poisoppiminen on haastavaa. Minulla oli aikanaan työtoveri, joka luetteloi minulle lähes päivittäin: meidän pitää tehdä sitä, pitää tehdä tätä... Luettelo oli lähes loputon ja suurin osa ihan pikkuasioita. Lähdin.

Toivotan leppoisaa pyhää sinulle.

Solen kirjoitti...

Kirjailijatar, olen lukenut kolmen päivän sisällä kolme kirjaa :) diana setterfieldin kolmastoista tarina, kira poutasen kotimatkan ja linda olssonin laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Seuraavaksi alan lukea raija siekkistä joel haahtelan innoittamana. Olen taas pitkästä aikaa päässyt lukemisen makuun, se on rentouttavaa.

Ritva,
Minulla on hankaluuksia vetää raja suorittamisen ja vain hauskan tekemisen välillä, inhoan sitä, mistä sekin tullut, huomasin isässä aivan samoja merkkejä.
Eilen tein huiman retken metsään, se oli samalla pelottavaa ja kiehtovaa, en voinut pysähtyä vaikka pelotti metsän pimeys, metsä veti minua puoleensa ja tunsin alkukantaista yhteyttä luontoon. Se oli hienoa, siitä oli suorittaminen kaukana.

Tänään on luvattu ukkosta, odotan sitä. Kesän ensimmäinen ukkonen. Minä vielä mietin mitä kukkia istuttaisin. Yhteen penkiin mikä minulla on :)

minja, olen jostakin kumman syystä aivan hullaantunut lukemiseen tällä hetkellä, en malttaisi tehdä mitään muuta. Luen nyt vielä kun on siiheen aikaa ja voimia, joskus tulevaisuudessa voi olla voimat ja aika jossain muualla (lapsissa :))

Omenaminttu, minä listaan vain itselleni ja se on ehkä kaikista tuhoisinta sillä olen hyvin ahkera ja tunnollinen, lista pitää tehdä loppuun :) Ehkä lopetan listojen teon kokonaan ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Tuollainen työkaveri olisi kamala :)Onneksi en sentään tee listoja muille :)

Rauhaisaa pyhäinpäivää sinullekin!

Mirva kirjoitti...

Kauniit kuvat. Minäkin löysin juuri kirjan, joka pitää otteessaan, pyörii mielessä silloinkin kun ei sitä lue. Siitä on pitkä aika kun viimeksi löysin semmoisen.

Jännä, minullekin tästä on tullut välillä semmoinen suorittamisen tuntu. Ja että potee huonoa omatuntoa, kun ei jaksa tai ehdi lukemaan ja kommentoimaan. Onneksi ei aina, sillä kyllä tässä on paljon hyvääkin.