Rannekkeet haisee festareille, mutta en halua irrottaa niitä, tajusin, että ne ovat eräänlainen statussymboli. Häistä en tiedä mitään, sen sijaan kavereitteni elämästä taas hieman enemmän. Uusia tyttöystäviä, uusia ja vanhoja ihmisiä, tanssia, naurua, musiikkia. Makuupussi, likainen tukka ja kävely kuuluu Provinssiin. Ystävät tekevät minun provinssistani Provinssin.
Ensi vuonna uudestaan.
7 kommenttia:
Oi, olisinpa saanut olla mukana! Mulla oli aikoinaan niitä rannekkeita neljä ranteessa...
tunnen mauan, haistan hajun. Minulla taisi olla kymmenen provinssikesää vähintään ja viimeinen oli paras. Siihen oli hyvä päättää. Siitäkin on kyllä jo 13 vuotta!
Provinssi on kyllä klassikko! Itse kyllä leikkaan rannekkeet aina melko pian festarien jälkeen, sillä muutoin ahdistaa...
Olipas ihana muuten tuo kissa-päivitys!!!! Ja se goottikirkko on huikea. Pitäisiköhän minun rakennella semmoinen myös meidän pojille (jos pieni idean plagiointi sallitaan..? :). Jymy tosin saattaisi silpota sen hetkessä, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Minä oon ainakin viimeiset viisi vuotta aina suunnitellut, että tänä kesänä mennään Provinssiin - mutta aina se on jäänyt. No jospa ensi kesänä sitten vihdoin ja viimein!
Voi Provinssi, oi muistot! Ehdottomasti maailmankaikkeuden hienoin festari. Eihän sitä ranneketta voi (heti) pois ottaa!:)
Hanna(14a4), mulla on nyt tällä hetkellä kuusi ranneketta :) En tiedä leikkaisinko vai en. Vanhin on siltä kesältä kun me aloimme miehen kanssa seurustelemaan.
Liivia, mulla on nyt ollut neljä ja tuntuu oudolta ajatella aikaa, kun ei enää käy provinssissa. Mies on käynyt nyt jo 28 vuotta joka kesä.
Kai sekin pitää osata lopettaa ajoissa, että käymisestä lähde hohto ja jää hyvät muistot. Malja provinssille :)
kukka-maaria, provinssi on klassikko, vaikka neljänä kesänä vasta siellä käynyt, niin tuntuu, että tästä tulee pitkä perinne.
Rakenna ihmeessä, meidän Aino oli ainakin innolla mukana jo rakennusvaiheessa. Istui puolivalmiissa kirkossa ja levitteli papereita ympäriinsä tai vain istui ja katseli. Ainossa on sellainen ihana piirre, että se tulee katsomaan viereen mitä puuhaa ja saatta istua siinä ihan hiljaa montakin hetkeä.
Malla, olisikin hienoa ensi kesänä tavata provinssissa. Neilikat rintapieleen, niin siitä tunnistaisi :)
Olina, aah tosiaan ne muistot :) Rannekkeista puheen ollen, en ole ottanut vielä ensimmäistäkään ranneketta pois, neljä vuotta se on jo kestänyt :)
Ihan kuin olisin itse ollut mukana :)
Lähetä kommentti