torstai 17. kesäkuuta 2010

Tämä on omistettu Ainolle




Aino on kotoisin Imatralta, parin kilometrin päästä Venäjän rajaa. Hän on syntynyt kesäkuussa vuonna 2007. Hänessä on varmasti venäläistä aatelisverta, tuuhea turkki, helmat, kaulus ja häntä sen paljastaa. Luonteeltaan hän on myös hyvin ylhäinen, pieniä jekkuja lukuunottamatta. Vapaa-aikaansa hän viettää nukkumassa omassa nojatuolissaan tai leikkimällä uudessa goottikirkossaan, jossa on ruusuikkuna ja paljon valoa sisään päästävä katto. Aino pitää paljon kukista ja haistelee ja joskus maisteleekin niitä. Ruohoa pitää olla saatavilla, koska muuten pitkät karvat juuttuvat kurkkuun.
Aino on hyvin itsenäinen kissa, ei tykkää olla paijattavana muuta kuin silloin kun hän itse niin haluaa. Usein se on aamulla tai silloin kun istumme tietokoneen äärellä. Ainon parhaita kavereita ovat vanha Pertti-setä, Moose koira serkku sekä pehmokissa ja -lammas, Kiti ja Pääpää. Aino on kova kiipeilemään puihin. Kerran hän juoksi puuhun, huusi siellä aikansa ja pelastajien miettiessä miten hänet pelastaa, hyppäsi hän sähkötolppien korkeudesta alas, eikä ollut moksiskaan.
Kun Aino oli pieni, hän nukkui yönsä jääkaapin takana. Aino on myös hyvin kiinnostunut vedestä. Kerran se on pudonnut ammeeseen ja aina suihkun jälkeen, hän menee katselemaan viemäriin ja ihmettelemään veden lorinaa.
Ainosta voisi kirjoittaa loputtomasti, niin ihana Kissa se on. Paras.
***
Lähdemme huomenna Provinssiin. Nähdään ensi viikon alussa.

10 kommenttia:

niina kirjoitti...

Ihana,ihana Aino! Niin kaunis,niin kuin nimikin. Ja voi tuota kirkkoa,upea! Terveisiä Ainolla ja pitäkää hurjan hauskaa Provinssissa!

Malla kirjoitti...

Ihana Aino! Niin ihana, että voisin tulla ja napata Ainon kainalooni ja tuoda tänne mukanani :)

Kivaa Provinssia!

Kirjailijatar kirjoitti...

Kerroitpa kerrassaan suloisesti suloisesta Ainosta. Ennen kuin meille tuli koira en ollenkaan voinut tajuta, että eläimet ovat niin täydellisiä persoonia. Niillä on ihan omat luonteet ja jutut. Ainoon olisi mukava tutustua.

Mukavaa Provinssia!

minja kirjoitti...

Miten hieno on Ainon talo!!

Hauskaa provinssia!

sukkamieli kirjoitti...

Siun blogi on mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja kissan goottilainen, en kestä :)

virkattu lintu kirjoitti...

Mukavaa matkaa!

Aino on kerrassaan ihastuttava. Kaikki tuntemani kissat ovat tykänneet pahvilaatikoista tai paperikasseista, paikoista joihin juuri ja juuri mahtuu käpertymään :) Ainon majapaikka onkin harvinaisen hieno ruusuikkunoineen!

Hilja kirjoitti...

Ihan käsittämättömän hieno goottilinna! Ja Aino on ihana.

Pahvilaatikko on kissan paras kaveri mut harvalla on noin hienoa...:)

KirsikkaK kirjoitti...

Meidän Pultti haudattiin muutama viikko sitten omenapuun alle, nyyh vieläkin. Onnellista ja pitkää elämää toivon sorjalle Ainolle!

Ritva kirjoitti...

hih-hih-
aino sinulla täällä ja erkki minulla tuolla - piti laittaa myös melkein identtinen kukkakuva, lumipallokukasta :)- vaan jäi laittamatta- hauskaa!

nauti matkasta!

Solen kirjoitti...

niina, Aikkuli on ihana. Kiitos! Meillä oli oikeasti hurjan hauskaa Provinssissa. Mutta onneksi se on vain kerran vuodessa :)

Malla, :) Hihii, Aino on suloinen otus, joskus tekisi mieli rutistaa oikein kovasti :)

Kirjailijatar, niinpä, on ollut mukavaa ja hassua seurata Ainoa ihan pennusta asti ja huomata millainen persoona siitä on tullut. Sillä on tietyt jutut mitä se toistaa ja ilmeistä voi melkein nähdä millä tuulella se on ja mitä se ajattelee. Aino on mahtava tyyppi :)

Minja, Ainon goottikirkko :)
Provinssissa oli hauskaa, kiitos!

sukkamieli, kiitos sukkamieli!

virkattu lintu, äitini kissa tykkää erityisen paljon istua kaikissa laatikoissa. En tiedä tiedätkö niitä sellaisia pahvilaatikoita, joissa myydään kissanruokaa? Niitä joissa on irrotettava kansi, joka on ehkä 10cmx20cm ja niissä on noin 1cm reunaa. Äitin kissan oli pakko änkeä siihen istumaan :) Se oli hupaisaa, se kissa ei nimittäin ole sieltä pienimmästä päästä.

Hilja, kiitti :)
Mikähän siinä tosiaan on kun kaikki kissat rakastaa pahvilaatikoita? Hassua, niinkuin Ainokin.

KirsikkaK, voi luopuminen on aina kurjaa. Ensimmäinen kissani katosi vain ja oli jotenkin kamalaa kun ei saanut hyvästellä sitä millään tavalla. Se vaan ei koskaan tullut takaisin. En halua edes ajatella aikaa jolloin Ainon täytyy mennä. Voimahali sinne!

Ritva, mainio nimi kissalla. Täällä Aino, siellä Erkki ja äitin luona Pertti :)
Aino ottaa aina kukan suuhun ja vetää sen pois maljakosta. Ainon jekku :) Lumipallokukat oli sen suosikkeja kun se sai niin helposti maljakosta pois :)