keskiviikko 16. maaliskuuta 2011




Täällä on niin ihana olla. Raahasin ison kasan kirjoja kirjastosta, olen haaveillut kesästä ja istutuksista. Kissat juoksentelee pitkin huushollia ja koira nukkuu eteisessä. Välillä se koputtaa oveen ja pyytää tupaan. Kaikki syö eri aikaan ja koiralla on oma rutiini, jota pitää noudattaa. Toinen kissa oksenti lattialle ja pienempi kissa kiusaa välillä isompaa. Mietin, voisiko se olla hieman tälläistä lapsien kanssa. Koko ajan jotain?
Sekin on ihanaa, että saunan saa lämmittää silloin, kun siltä tuntuu. Ja nyt se kutsuu.
***
It´s so lovely here. I loaned a big pile of books from the library and I´ve been dreaming about summer and plantings all day. Cats are running room to room and dog is sleeping in the hall. Off and on dog is knocking on the kitchen door to come inside. All the animals are eating different times and dog has he´sa own routine that needs to be followed. One of the cats vomit on the floor and smaller cat teases the bigger one. I´m wondering is it a bit like this with children. Something is happening all the time?
I really enjoy the fact, that we can heat up the sauna whenever we want. And now the sauna is calling my name.

maanantai 14. maaliskuuta 2011


Helpotuksen huokaus, pitkissä kantimissa ollut kouluhomma on nyt ohi. Uusia tuulia ja Pohjanmaata kohti.
***
Sigh of relief, stressful schoolwork is over. And now, towards new winds and a trip to the Wild West of Finland.

lauantai 12. maaliskuuta 2011




Olen nauttinut tämän päivän rauhallisuudesta. Heräsin virkeänä jo kahdeksan aikaan ja join aamuteet hiljaisuudessa. Vaihdoin kukkiin mullat ja olin vain.
Ainut asia mikä sai rauhan rikkoutumaan, oli tietoisuus ihmisten hädästä toisella puolella maailmaa. Siinä tuntee itsensä hyvin pieneksi.
***
I have enjoyed calmness of this day. I woke up at 8 and drank morningtea at silence. Flowers were happy to have new soil. After that, I just relaxed.
Only thing that brought anxiety to my mind, was awareness of peoples fear of the other side of the world. It makes you feel so small.

torstai 10. maaliskuuta 2011







Valon ihana Mirva antoi minulle kauniin tunnustuksen.

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin vuonna 2008. Löysin jotakin googlettaessani blogien ihanan maailman ja halusin itsekin päästä osaksi sitä.

2. Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Jokapäiväisestä elämästä. Arjen iloista ja suruista, ala- ja ylämäistä ja kaikesta mikä tuntuu hyvältä asialta jakaa.

3. Mikä tekee siitä erityisen?
Hmm... en osaa sanoa. Siihen kai osaisi vastata paremmin ihmiset, jotka täällä käyvät.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Minusta kuvan ja sanan liitossa on aina ollut jotain ihanaa ja kaunista. Tämä on osittain päiväkirjan pitämistä ja oman kirjasen kirjoittamista. Kai halusin jakaa jotain maailman kanssa ja saada vastakaikua. Ja sitä olen kyllä saanut, kiitos teille ihanat!

5. Mitä haluaisit muuttaa?
Ainut asia minkä haluaisin muuttaa, on kuvakoko. En vain saa kuvia isoksi, tai sitten jos saankin, niin kuvalaatu ei ole sitten mistään kotoisin.

Tunnustukseen kuuluu myös jakaa sitä eteenpäin, mutta luulenpa sen olevan mahdotonta, niin paljon kauniita ja ihania blogeja on täällä. Siispä jaan tunnustuksen kaikille, jotka sen haluaa ottaa vastaan, koska blogin pitäminen ei olisi mitään ilman muita bloggaajia.


tiistai 8. maaliskuuta 2011






En kerennyt mihinkään, kun vain ompelin. Ompelin mekkoja ja istuin kahvilassa. No ehkä tein jotain muutakin, jota voisi työksi kutsua, mutta sitä ei välitä nyt muistella, mennyttä. Nyt juodaan chaita ja herkutellaan kermavaahtopullalla.

***

Didn´t have time for anything else but sewing. I sew dresses and sat in a coffeeplaces. Well, maybe I also did something that might be called as work, but let´s not think of that now, it´s in the past. This moment here is ment to be the time to drink chai and feast with whippedcream bun.