tiistai 8. maaliskuuta 2011






En kerennyt mihinkään, kun vain ompelin. Ompelin mekkoja ja istuin kahvilassa. No ehkä tein jotain muutakin, jota voisi työksi kutsua, mutta sitä ei välitä nyt muistella, mennyttä. Nyt juodaan chaita ja herkutellaan kermavaahtopullalla.

***

Didn´t have time for anything else but sewing. I sew dresses and sat in a coffeeplaces. Well, maybe I also did something that might be called as work, but let´s not think of that now, it´s in the past. This moment here is ment to be the time to drink chai and feast with whippedcream bun.

8 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Hienosti tarkennettu kuva. Erilainen, virkistävä.

Anjuska kirjoitti...

Puhuin juuri tänään Runebergistä ja ihailin kuvia tämän Porvoon-kodista - tästä kuvasta tuli heti mieleen sama kaunis tunnelma. Jotain ajatonta oli tässä, hieno!

Liivia kirjoitti...

Sielläkin pistetty pulliksi. Vaikka omani jäikin sitten syömättä, lapsi vain söi.

Tykkään sun kuvistas kovasyi ja elementeistä, joita niissä näkyy.

Kirjailijatar kirjoitti...

No eihän sitä mihinkään kerkeä, jos ompelee :) Niin kaunis tuo pullakuva. Minä en sitten saanut pullaa, mutta sain sentään töissä leivoksen, naisten päivän kunniaksi. Kaikki naiset siis sai, en minä vain.

Anonyymi kirjoitti...

En välitä niin pullista, mutta kuvasi on herkullinen!

Voikun minäkin olisin ommellut mekkoja. Tahdon nähdä sun mekkosi :)

HUVIlassa kirjoitti...

Olisikin kiva jos vilauttaist mekkoja?

Haukattavan herkullinen pullakuva :)

leena kirjoitti...

Minä vaan suunnittelen mekkojen ompelemista, koskakohan siihen saisi ryhdyttyä. Niin valoisa pullahetki!

Solen kirjoitti...

Ilona, :) kiitos.

Anjuska, kiitos! Missä porvoossa on Runebergin koti?

Liivia, mies halusi, niin ei voinut kieltäytyä. Hyvältä maistui :)

Kiitos kovasti!

Kirjailijatar, sain lomalla sellaisen ompeluinnostuksen kyllä, etten muuta tehnytkään. Blogikin jäi kakkoseksi.
Minä ostin pullat ja mies keitti teet. Hyvää laskiaista miehelle ja naistenpäivää minulle :)

Sain kerran kaupungilla ollessani naistenpäivänä ruusun ruokakaupassa. Se lämmitti sydäntä, sellainen toisen huomioiminen.

minja, piti nopeasti ottaa kuva, kun meinasivat mennä parempiin suihin aika vikkelään :)

Mekkojen ompeluinnostus yllätti minut itsenikin! Ihanaa se oli.

HUVIlassa, kuvia seuraavassa postissa :)

leena, minäkin haaveilin kauan aikaa ennen kuin sain itsestäni sen verran irti, että sain aloitettua. Mutta sitten en kyllä olisi lopettanut ollenkaan :)
Tartu vain ompelukoneeseen, se vie mennessään!