Viime perjantaina oli viimeinen päivä kynttiläpajalla.Silloin tunsin itseni vapaaksi, kevyeksi kuin perhonen aurinkoisena kesäpäivänä. Nyt kun sunnuntaina kirjoitan tätä, koko ajan on tunne takaraivossa, että huomenna taas töihin. Sitten muistan ettei tarvitsekaan mennä. Hyvää tässä kuukauden pestissä oli ainakin se, että olen taas oppinut pieniin rutiineihin. Siihen, että aamulla tulee herättyä hieman aikaisemmin kuin muuten ja siten myös saa aikaiseksi paljon enemmän. Rakastan pitkiä aamuja teekupposen ja kirjan parissa, mutta olen oppinut myös saamaan iloa siitä, kun on saanut jotain tehdyksi. Puhtia ja innostusta löytyy nyt enemmän kuin koskaan. Ehkä siihen vaikuttaa osaksi se, että olemme saaneet pienen työhuoneen käyttömme. Siellä voi maalata ja olen iloinen siitä. Minun taiteentekemisessäni on ollut pitkähkö tauko. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi aika palata hommiin.
Ensi viikon projektina muidenmuassa on tietokoneen dvd-aseman korjauttaminen. Sitten haluaisin hankkia netin. Tällä hetkellä käyn kirjastossa tai siskoni koneella. Varsinkin kirjastossa blogiin keskittyminen voi olla hankalaa. Sitten olisi mukavampaa päivitelläkin blogia, omassa rauhassa.