Aamulla join valkoista appelsiiniteetä uusista kupeistani. Join molemmista, vaikka luulen, että toinen on oikeasti jälkiruokakulho, mutta mitä se haittaa. Luin myös uutta glorian kotia. Keittiön ikkunan edessä olevat pyörät unohtuivat siihen syksyllä. Toivon, että renkaat kestävät kevääseen asti. Ihasteltiin Aino-kisun kanssa maisemia ikkunasta ja vähän kurnutettiin linnuille. (Ainolla on tapana ryhtyä kurnuttamaan, kun lintu ilmestyy näkökentään.) Ihasteltiin myös uusia pikkupyyhkeitä , jotka ostin japanikaupasta. Ne tuoksuivat Ainon mielestä hieman kummalliselle, mutta hyvin mielenkiintoisella tavalla hyvälle.
Tänään teen myös retken junalla Kaupunkiin, käyn siellä ystävän kanssa kahvilla ja ehkä kirpputorilla ja jos jaksan, haen vihreää teetä, jota ei meiltä saa.
4 kommenttia:
Uudet astiasi ovat todella kauniit! Mistä ne ovat kotoisin? Olipas hassua...kurnuttava kissa ja emäntä, oikein näen teidät silmissäni :)
Meidänkin kissa harrastaa linnuille kurnuttamista :)
Kaunis ja kiinnostava blogi sinulla!
Löysin tänne muistaakseni himalaisen kautta, ja voi miten suloinen yllätys täällä piili. Kuvat, tekstien arkitaika... Jään seuraamaan.
Minä sain nuo samat kupit joululahjaksi, olin toivonut, ja ahkerassa käytössä ovat. Tykkään niiden tunnelmasta kovin. (Katselin tänään auringonpaistetta ikkunasta Aino-tytön kanssa. Myös hän kurnuttaa välillä. Mikä hauska sattuma.)
Kirjailijatar, uudet ihanat astiani ovat marimekosta, uusi mallisto Maija Louekarin kuvia Sami Ruotsalaisen astioissa. Rakastan kuppeja joissa ei ole korvia.
Paperisydän, Kiitos kaunis, tervetuloa uudelleenkin. Voin sanoa samaa myös sinun blogista. Se on inspiroiva.
Mimmi, kivaa, kun löysit tänne ja kiitos!
Eikö ole tosiaan ihana tunnelma niissä kupeissa, tulee mieleen hieman mummola tai mökki.
:) Hihittelin kurnuttavalle tytölle!
Lähetä kommentti