Mietin tätä:
Menneisyys on nyt, nyt, nyt. Joka sekunti.
Aika on käsittämätön. Onko aikaa edes olemassa, sehän on vain ihmisen rajaama jana elämässämme. Yksi ja ehkä ainoa sääntö, joka on ihmisen laatima ja jota kaikki noudattavat, halusivat tai ei, on aika.
Tänään, ajassa ennen pimeää, paistoi aurinko. Kirkkaasti ja ihanasti, melkein olisi jo tarvinnut aurinkolasit. Pakkasta oli -27 C.
Aloitin lukemaan Herra Darwinin Puutarhuria. Siinä on outo kielimaisema. Aivan kuin siitä puuttuisi aika. Siinä ei ole ollenkaan taukoja. Aivojeni on siksi hieman hankala käsittää lukemaansa. Tätä kirjaa pitää lukea hiljaa, ajan kanssa.
3 kommenttia:
Minäkin luin tuon joskus syksyllä, taisin myös miettiä aikaa ja ehkä myös hiljaisuutta/kiirettä. Hyvä kirja. Ihana aurinko kuvissasi!
Olen vasta aika alussakirjassa, mutta hyvältä vaikuttaa. Olen iloinen, että vaikka täällä on TOSI kylmä, niin aurinko paistaa! Ihanaa!
kiitos kirjavinkistä!
vaikuttaa lupaavalta
Lähetä kommentti