keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tässä olen minä












Tässä on palanen minua. Ulkonäköä, ajattelumaailmaa, mistä pidän, mitä asioita pidän kauniina ja mitä arvostan.
***
Minulla on vihreät silmät ja ruskea kihara tukka, niin kuin isälläkin. Pyöreä nenä ja pisamia, niin kuin äidillläni. Pitkät jalat, niin kuin enoillani. Täyteläiset huulet, niin kuin tädilläni. Ailahteleva mielenlaatu, niin kuin mummollani. Herkkä, niin kuin siskoni. Pohdiskeleva, eläintenystävä, kiltti, ujo, pitkät sormet, tunnollinen, niin kuin isäni. Huomaan saaneeni enemmän isältä kuin äidiltä. Äidin perintöä huomaan enemmän luonteessani kuin ulkönäössä. Joitain pieniä piirteitä, kuten ihon nuuhkiminen, olen huomannut tulleen enoltani. Sattumalta kerran näin hänen nuuhkivan käsivarttansa ja tunnistin siinä itseni.
***
Tässä on palanen minua.
Haluatteko jakaa palasen teitä?

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pisamia! Olen niin kateellinen, koska minulla on vain yksi.

Voisin yrittää jakaa, ihan tahallani olen piilotellut.

Celia kirjoitti...

Kaunis kuvasarja, kaunis sinä!

Pisamat on kyllä ihania, minulla niitä on vain kolme. Sain ne varmaan äidiltäni, joka on yltäpäältä pisamia täynnä.

Rva Pioni kirjoitti...

Tykkäsin tuosta!

Olina kirjoitti...

Ihana kirjoitus, ja samat sanat tulivat mieleen kuin Celialle: kaunis sinä!

Minusta on hauska katsoa, mitä on tullut mistäkin, mitä itsestään tunnistaa läheisissään. Vastaan!

himalainen kirjoitti...

Ihana palanen sinua. Voi miten kauniisti olet kirjoittanut siitä, mitä olet muilta saanut. Sellainen kauniiden asioiden ketju, joka ei katkea. Olet kaunis.

Malla kirjoitti...

Ihana sinä! Ihana kirjoitus. Minäkin vastaan, kunhan vähän tästä rohkaistun. Olen halunnut olla melko anonyymi, mutta ehkä nyt olisi aika kertoa vähän enemmän.

Mirva kirjoitti...

Minäkin tahtoisin pisamia, olen onnellinen puolestasi kun sinulla on! Kauniit kuvat, ja kaunis pilkahdus sinua. Jännä miettiä, keneltä on saanut mitäkin, en ole koskaan tullut oikein edes ajatelleeksi (mutta monet ihmiset kyllä tunnistavat minut heti äitini tyttäreksi).

Minttumaari kirjoitti...

Voi miten tavattoman kaunis oletkaan. Katseesi on lempeä ja silmäsi hymyilevät. Kuvat ovat ihanatihanatihanat :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Sinä olet kaunis. On hauska miettiä, mistä minkäkin piirteen on perinyt. Itse on joskus vaan vaikea nähdä sitä. Sitten sen tajuaa, kun näkee jonkun valokuvan jostain mummosta, tädistä saman ikäisenä kuin itse on. Että tuohan olen minä.

Marja kirjoitti...

Hei sinä, keijukainen! Suloinen olet.

Annika kirjoitti...

Ihanaa, jos olisi vihreät silmät ja kihara tukka. Onnekas! Kun on piikkisuorat ja harmaat, maantienväriset, on jotenkin mitättömät.
Ihana teksti!

Solen kirjoitti...

Hanna (14a4), minun pisamat on sellaisia jotka tulee näkyviin vain kesällä. Talvellä näkyy vain muutama. Minusta olisi ihanaa jos olisi pisamia aina ja niin että ne näkyisivät kauniisti. Rakastan pisamisa :)

Celia, kiitos kaunis, olen imarreltu. Oi, sinun äitisi on varmaan hurjan kaunis.

Rva Pioni, kiva jos tykkäsit :)

Olina, kiitos kaunis sinullekin :) Huomaan aina sukulaisissa sekunnin murto-osan ajan samoja piirteitä ja ilmeitä kuin itsessäni. Heitä on aina hauska tarkkailla.

himalainen, sinäkin vastasit kauniisti, ja kiitos, tälläisten kehujen saaminen tekee aina hyvää mielelle ja sielulle.

Malla, minäkin alussa mietin, että en halua paljastaa liikaa itsestäni, mutta oikeastaan se tuntui aika vapauttavalta, kertoa itsestä vähän enemmän kuin vain vähän :)

Mimmi, monet ihmiset luulevat minua ja tätiäni (äidin siskoa) siskoksiksi. Näytän hämmentävän paljon tädiltäni, paljon enemmän kuin äidiltäni :)
Olen pisamafani! :)

Minttumaari, voi kiitos, olen aivan hämilläni :)

Kirjailijatar, katselin mieheni suvun vanhoja valokuvia ja siellä oli serkusten papan veljestä kuva nuorena lennostossa. Hän näytti hyvin paljon, jopa hämäävän paljon yhdeltä serkus-sarjan pojista. Aivan samat kasvonpiirteet ja raamit.
Ja pieni serkkupoikani on niin ilmetty isänsä, ilmeitä ja eleitä myöten. On hassua seurata heitä, kun he eivät itse tosiaan tunnu tajuavan miten samanlaisia he ovatkaan :)

Ilona, hih, kiitos :)

Annika, olen kyllä iloinen vihreistä silmistä ja kiharasta tukasta. Silloin kun en vielä välittänyt kiharoista, halusin aina suoran tukan, aivan piikkisuoran ja yritin aina kammata tukkaani suoraksi. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Nyt olen oppinut arvostamaan sitä mitä on. Suorat hiukset ovat myöskin kauniit omalla tavallaan. Minä henkilökohtaisesti pidän siitä ns.maantienharmaasta väristä mikä meillä suomalaisilla hyvin usein on värinä. Se on minusta kaunis, luonnollinen väri. Vähän kuin järven hiekka tai suolainen kivi, kun sitä nuolaisee.