Olisihan se ollut ihana. Kamala vanhan kaipuu. Ja oman paikan. Mutta tämä ei ollut meitä varten tarkoitettu, niin se pitää miettiä. Meidän aika tulee sitten joskus. Mutta silti en voi olla miettimättä takan ääressä vietettyjä iltoja, lueskellen kynttilänvalossa höyryävät teekupin ja villasukkien kanssa. Syksyisen ilman tuoksua aamulla, puuron keittämistä puuhellalla, lautalattian narinaa askeleen alla. Puun rätinää kiukaan pesässä, helliä löylyjä ja saunan jälkeen ulkoilmassa höyryävää ihoa. Kömpimistä hieman kylmien, puhtaiden lakanoiden väliin ja nukahtamista, kuunnellen sadepisaroiden rapinaa ikkunoita vasten. Noita kaikkia joita olisi voinut olla.

Ja Ma, siellä Kaupungissa, tämä ei ole moitetta sinulle, vain purkaus, joka piti saada ulos.

***

I miss a place that would be our own. That wasn´t for us.

Suljen kirjan takakannen miettien, nytkö se jo loppui? Olen suorastaan hengästynyt. Mikä matka ja seikkailu! Kirjassa sekoittuivat filosofia, nuoruuden huuma, romanssit, huumori ja elämän synkkyys. Nuoruudesta tutun Neiti Etsivän tavoin, henkilöiden kuvaus oli tarkkaa ja karikatyyrimäistä. Niistä muutamista oleellisista piirteistä sai muodostettua tarkan kuvan hahmosta ja hänen luonteestaan.

Istun monta hetkeä myöhemminkin vielä paikoillani, kirja sylissäni ja yritän analysoida mitä olen juuri kokenut. Vaikka selittäisin kaiken lukemani, niin se ei siltikään olisi sama asia kuin lukea kirja itse. Vähän kuin vitsi, jonka on kuullut ja yrittää kertoa sitä eteenpäin, mutta ketään ei naurata, sillä kertoja ei muista vitsin hauskuuden kannalta kaikkia oleellisia yksityiskohtia.

Ihailen päähenkilöiden rohkeutta, päättäväisyyttä, nokkeluutta ja syvällisyyttä. Haluaisin itsekin heilauttaa pitkiä punaisia hiuksia ja keksiä ratkaisun ongelmaan, jota ei ole vielä tullutkaan.

En vielä tänäkään päivänä osaa sanoa, missä kohdassa olin koukussa, mutta koukussa olin. Lukekaa tämä!

Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

Tästä on kyse.

Hihkaisen vain; kauhea kiire! Palaan kun rauhoittuu.

***

Bit of a rush. I´ll be back soon!

Tiedättehän sen tunteen, kun tietää että on osa jotakin? Olen päässyt sisäpiiriin. Minusta on tullut yksi heistä, hyvällä tavalla. Yksi kylän toimijoista, niistä naisista, jotka pitävät tätä kylää virkeänä ja elossa. Tämän työn ansiosta. Muista tämä hetki.

Eka työpäivä takana. Oli mukava, vaikka raskas, henkisesti. Se ottaa oman aikansa, että pääsee rytmiin kiinni. Odotan huomista.

***

First day at work behind. Day was fun, but quite hard, mentally. It takes it´s time, to get to know the routine. I am waiting for tomorrow.