keskiviikko 28. syyskuuta 2011


Suljen kirjan takakannen miettien, nytkö se jo loppui? Olen suorastaan hengästynyt. Mikä matka ja seikkailu! Kirjassa sekoittuivat filosofia, nuoruuden huuma, romanssit, huumori ja elämän synkkyys. Nuoruudesta tutun Neiti Etsivän tavoin, henkilöiden kuvaus oli tarkkaa ja karikatyyrimäistä. Niistä muutamista oleellisista piirteistä sai muodostettua tarkan kuvan hahmosta ja hänen luonteestaan.
Istun monta hetkeä myöhemminkin vielä paikoillani, kirja sylissäni ja yritän analysoida mitä olen juuri kokenut. Vaikka selittäisin kaiken lukemani, niin se ei siltikään olisi sama asia kuin lukea kirja itse. Vähän kuin vitsi, jonka on kuullut ja yrittää kertoa sitä eteenpäin, mutta ketään ei naurata, sillä kertoja ei muista vitsin hauskuuden kannalta kaikkia oleellisia yksityiskohtia.
Ihailen päähenkilöiden rohkeutta, päättäväisyyttä, nokkeluutta ja syvällisyyttä. Haluaisin itsekin heilauttaa pitkiä punaisia hiuksia ja keksiä ratkaisun ongelmaan, jota ei ole vielä tullutkaan.

En vielä tänäkään päivänä osaa sanoa, missä kohdassa olin koukussa, mutta koukussa olin. Lukekaa tämä!

Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

Tästä on kyse.

3 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Tuota on kehuttu nyt niin paljon,että pitää kyllä mennä katsastamaan kirjasto lähipäivinä ja lainata tuo jos vaan löytyy. Hyvä kirja kelpaisi. Viime käynnillä ei löytynyt kuin pari ja tuolla ne odottavat vielä avaamattomina.

Kaunista loppuviikkoa!

Vilppumaan Erika kirjoitti...

Hienosti kiteytit juuri tuolla esimerkillä vitsistä, jonka haluaisi kaikkien kuulevan. Täsmälleen noin ajattelin minäkin, kaiken muun ohella!

T: Toveri Lukupiiriläinen

Olina kirjoitti...

Ensinnäkin, ihanaa että lähdit mukaan lukupiireilemään!:)

Toiseksi, ihanaa, että pidit tästä! (Miten tästä tulikin oikein kunnia-asia, valita hyvä eka lukupiirikirja;))

Kolmanneksi, ihan samat fiilikset karikatyyrimäisistä henkilöhahmoista ja vitsin vesittymisestä uudelleen kerrottaessa meillä!