torstai 29. syyskuuta 2011




Olisihan se ollut ihana. Kamala vanhan kaipuu. Ja oman paikan. Mutta tämä ei ollut meitä varten tarkoitettu, niin se pitää miettiä. Meidän aika tulee sitten joskus. Mutta silti en voi olla miettimättä takan ääressä vietettyjä iltoja, lueskellen kynttilänvalossa höyryävät teekupin ja villasukkien kanssa. Syksyisen ilman tuoksua aamulla, puuron keittämistä puuhellalla, lautalattian narinaa askeleen alla. Puun rätinää kiukaan pesässä, helliä löylyjä ja saunan jälkeen ulkoilmassa höyryävää ihoa. Kömpimistä hieman kylmien, puhtaiden lakanoiden väliin ja nukahtamista, kuunnellen sadepisaroiden rapinaa ikkunoita vasten. Noita kaikkia joita olisi voinut olla.

Ja Ma, siellä Kaupungissa, tämä ei ole moitetta sinulle, vain purkaus, joka piti saada ulos.

***

I miss a place that would be our own. That wasn´t for us.

5 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Minulla on ihan samanlainen kaipuu. Vähän semmoinen ailahteleva tosin. En tiedä, riittäisikö kärsivällisyyteni remontointiin ja siihen semmoiseen. Mutta jos muuttovalmis löytyisi niin... Ehkä sitten joskus. Kyllä se oikea löytyy joskus, niin täytyy vain uskoa! :)

Ihanan näköinen paikka kyllä kuvissa.

Anna kirjoitti...

There is always something for everyone, and that day will come.
Have a nice weekend!

Kirjailijatar kirjoitti...

No voi, te löydätte varmasti jonkun toisen paikan, joka on teitä varten. Jotenkin sitä on elämässä oivaltanut, että asiat menevät aina kuitenkin lopulta parhain päin. Vaikkei se tuollaisella hetkellä siltä tunnu.

Minulla on sellainen silloin tällöin kaipuu maalle. Mutta taidan olla kaupunkilaistyttö.

Solen kirjoitti...

Mirva, nyt tällä hetkellä tuntuu, että energiaa riittäisi, mutta en tiedä miten asia olisi sitten puupölyn ja maalikäryn keskellä :) Kyllä se paikka vielä löytyy, olen siitä varma. Hoen itselleni tuota joka päivä.

Anna, Thank you for your kind words, I´m touched. I hope a nice next week to you.

Kirjailijatar, niin, vielä kun on niin malttamaton luonne, että haluaisi sen oman paikan mielummin heti kuin myöhemmin, niin uskominen siihen, että kyllä se paikka meitäkin varten vielä löytyy, on vaikea sisäistää :)
Minä olen ihan täysin maalaistyttö, mutta se on kivaa, että meitä on moneenlähtöön!

Olga Inoue kirjoitti...

i love
every photo in your blog

thank you and hello,