Sateinen päivä, hieman surullinen. Iskän syntymäpäivä. Iskä kuoli viime marraskuussa. En olisi muuten muistanut, mutta kun postissa tuli iskän nimellä onnittelukortti toimihenkilöunionista, asia kolahti ja kunnolla. Kaupungilla tuli käveltyä ristiinrastiin kengät märäksi. Siellä tajusin miten yksinäiseksi isän kuolema minut teki. Iskä oli paras kaverini. En ole oikeastaan jaksanut puhua tai miettiä niitä asioita, vaikka tiedän, että se kostautuu minulle ennemmin tai myöhemmin. Eikä tästä kärsi ainoastaan minä, vaan myös mies, jolle kaiken järjen mukaan minun pitäisi osata puhua kaikki asiat, mutta jolle en osaa (niinkuin en kellekään muullekaan) ja olen huomannut, että se ajaa meitä erilleen. Mutta olen päättänyt, että sopivan hetken tullen, yritän purkaa hänelle sydäntäni edes vähän.



Rainy day, sad. My dad´s bithday. My dad died last winter. I didn´t remember that, until mail brought card for my dad. Then it hit me and hard. I walk trough the city all day and my shoes were wet wet. That´s when I realise how lonely my father´s death made me. Dad was my best friend.