sunnuntai 23. tammikuuta 2011




Tänään levänneenä, eilisen raskaan päivän jälkeen. Ihmisten suru on aina ainutlaatuista, jokainen kipu purkautuu erilailla. Veteraanien saattue aseveljelleen, rauha siihen, että jokainen lähtee joskus. Heidän surunsa oli koskettavinta.
Tänään on päivä uusi.

***


8 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Kissa niin komeana. Vai kauniina? Minusta ei tytöistä voi sanoa "komea", vaikka ei kyllä "kauniskaan" ole sille sanalle synonyymi, jos merkitystä oikein ryhdytään pohtimaan.

On pysäyttävää huomata välillä, kuinka olemmekin jokainen yksilöitä ja tunnemme niin eri tavoin näennäisesti samankaltaisia asioita kohtaan.

Annika kirjoitti...

Minulle käy hautajaisissa aina näin: Etukäteen huokailen sitä, miten raskasta sinne on mennä, kurkkua kuristaa. Sitten jälkeenpäin on aina rauhoittunut olo, vähän väsynyt, mutta tavallaan "onnellinen" kun surutyö on saavuttanut tietyn pisteensä.

Niina kirjoitti...

Aivan pakko taas ihastella tuota kissanne,se on niin suloinen! Ja kaunis täkki ja kuppikin kuvissasi.
Voimia sinne!

Valerie kirjoitti...

can't read (still don't speak fluent Finnish hehe !) but such a beautiful cat & a kusmi tea box are to be of a good company !
happy week x

Virkattu lintu kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit. Ja niin kauniit kuvat! Kissaa ihastelen minäkin, hieno väritys on kyllä turkissaan :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Annika kuvasi hyvin hautajaisissa oloa. Minulla on vähän samanlainen olo siitä. Etukäteen ahdistaa ja kyllä minua hautajaisissakin, siellä haudalla ahdistaa, mutta yleensä siellä tilaisuudessa jo mieli seestyy. Tulee levollisempi olo.

Mutta kissa, se on muikea.

Solen kirjoitti...

Ilona, totta, minustakaan komea ja kaunis ei tarkoita samaa asiaa ja tyttöä jos sanoo komeaksi niin tulee mieleen vain isoluinen rintava maalaistalon emäntä. eikä meidän kissa ole sellainen :)

Annika, niinhän se on, minullakin. Olen ollut vain yksissä hautajaisissa, jossa saatettiin lepoon erittäin läheinen ihminen. Silloin surutyö alkoi oikeastaan vasta jälkeenpäin, kaikkiin muihin hautajaisiin olen suhtautunut samalla tavalla kuin sinä.

Niina, eikö olekin, joskus oikein meinaan pakahtua, kun katson sitä, se on niin rakas.

Kirpparilöytöjä kaikki :)

Valerie, still not speaking finnish? :)
I was just speaking of funerals and how people react differently in the same situations and sorrows. Was too tiring to trying to translate it, I´m not that good at english :)

Anna, kiitos, kissakin kiittää :) Vaikka ei se taida tietääkään miten kaunis se on.

Kirjailijatar, niin minullekin käy hautajaisissa niin, vaikka silloin kun isäni kuoli, niin surutyö alkoi oikeastaan vasta hautajaisten jälkeen.

Kissa on muikea, ei siitä mihinkään pääse :)

Belle Fleur de Lis - Lotte Janssens kirjoitti...

your blog is so pretty, happy to discover it, i will follow it .