Ihan ensin, laita tämä soimaan taustalle.
Halusin kertoa hieman villasukistani, koska ne ovat minulle niin tärkeitä, vilukissa kun olen. Varpaani ovat kylmät, kesät talvet, siksi käytän villasukkia.
1. Mieheni sukat, joululahjaksi saadut. Minulla on samasta langasta kynsikkäät.
2.Eripari harmaat. Ihanan pitkät varret, joskin varvasosa hieman löpöttää, muuten vielä aivan ehjätkin. Eriparisuus ei haittaa kotona tai kumppareiden kanssa.
3. Anoppilasta joskus jalkaan jääneet, ainoat niin ohuet, että ne mahtuvat maihareihini. Ne pitää laittaa aina tietyllä tavalla jalkaan, sillä toisessa sukassa on pottuvarpaan kohdalla reikä, joka inhottavasti painaa, jos varvas sinne eksyy päivän aikana.
4. Yksinäinen sukka. Samasta violetista meillä on monet sukat ja olenkin yrittänyt etsiä sille paria, mutta yksin se on vieläkin. Mummon neuloma(t).
5. Iskän vanhat vanhat sukat, mutta niin rakkaat. Reikiä on monia, enkä edes oikeastaan käytä niitä, ne ovat vähän niinkuin muisto.
6. Kaisan tuomat perinnesukat madeiralta. Pitkät varret voi kiristää naruilla, jotta ne pysyvät ylhäällä. Käytän aina pitkän yöpaidan kanssa.
7. Taas yksi yksinäinen sukka. Vihreä miehen.
8. Ihanat joululahjasukat. Näissä tulee turvallinen olo. Kiitos Kaisa!
6 kommenttia:
Hauska sukkaperhe! Minäkin rakastan villasukkia, eikä vilpoisessa puutalossa voisi ilman villasukkia elääkään. Enkä kyllä haluaisikaan.
Kivoja sukkia, minullakin on niitä todella paljon, ilman ei meidän talossa pärjää, mutta ne ovat enimmäkseen tylsän harmaita ja koruttomia. Ja parittomia myös, niitä riittää.
Iloiset sukat. Tämä oli tämän illan piristys, kiitos sinulle hymystä. Välillä sukat haluavat olla yksikseen, eivät aina tykkää olla pari.
Mutta se vanha pariskunta, josta tuolla aiemmin kerroit, he varmasti haluavat olla aina pari. On niin kaunis kirjoitus.
Vuosi sitten, kun menin aikaisemmin aina töihin, näin aamulla myös oikein vanhan pariskunnan aina samassa kohdassa kävelyllä. Nojasivat toisiinsa, välillä he istuivat kivelle. Nyt kuljen eri aikaan ja vähän pelottaa, että jos menisinkin siihen aikaan, kun he kävelivät, olisivatko he vielä siellä. Pari.
Minä olen kietonut keskikropan villaan. Kaksi villapuseroa, villatakki, villahuivi vyötäröllä ja viltti vielä kaiken ympäri kiedottuna. Nyt on hyvä :) Tarkenee.
Tuli kauhean pitkästi näitä sanoja ;-)
Niin ja musiikki, ihana, kuuluu tähän villasukkasirkukseen.
tänä jouluna sain naapurin äidin kutomat upeat villasukat lahjaksi!
kyllä nyt kelpaa :)
kiva posti- kaikki kunnia villasukille!
heippa!
Kirjailijatar, Minun lapsuudenkodissa on niin vetoisat lattiat, että tarvitsee miltei tuplasukat ennen kuin tarkenee.
Mimmi, Jotenkin villasukkia vain kertyy kotiin. Tuossa ei ollut todellakaan meidän kaikki sukat, ne vain jotka ensimmäisenä käteen osuivat. Mutta ei villasukkia kyllä voi ikinä olla liikaa :)
Himalainen, Kiitos ja ole hyvä, minullekin tuli hyvä mieli villasukkasirkuksesta :)
Joka kerta kun olen kävellyt mummon ja papan talon ohi, siellä on palanut valo. Toivon kovasti, että se palaa vielä monta vuotta, olisi niin surullista jos toinen jäisi yksin.
Minullakin on paksusti päällä; Kaksi villapaitaa, toinen miehen, villasukat ja villaiset sukkahousut, kauluahuivi ja kynsikkäät. Ei vielä vilttiä, mutta katsotaan, jos pakkaset tästä kovenevat niin ehkä sitten :)
Ja kiitos vielä siitä kun kirjoitat niin paljon sanoja, se tuntuu kivalta.
Ritva, Mummojen kutomat sukat on parhaita! Kaikki kunnia villasukille ja mummoille :) Heippa!
Lähetä kommentti