muuttoa

Pitkään vallinnut epätietoisuus, jännitys ja stressi ovat vaivanneet minun elämääni jo hetken aikaa. Asuntoasioissa olen niin tunnepitoinen ihminen, etten osaa ajatella loogisesti kun näen jotain ihanaa. Olisin heti muuttamassa sisään, tarkastamatta ensin homeongelmia, vesivahinkoja, elinkustannuksia tai muita pieniä asioita, jotka rupeavat vaivaamaan alkuhuuman jälkeen. Onneksi minulla on Mies, joka pitää jalat maan pinnalla tärkeissä asoissa. Vaikka toisaalta olen niin hyvä puhumaan ihmisiä, tai ainakin Miehen ympäri, että vikatikkejä tulee eteen väistämättä. Viimeksi keväällä etsimme mukavaa pikku mummonmökkiä tai muuta kämppää, johon voisimme asettua. Huomasimme ilmoituksen pienestä mummonmäkistä, jossa on erillinen ulkorakennus, jossa sijaitsee vessa ja ulkosauna. Talossa sisällä ei siis ollut vessaa eikä suihkua, lämmitys hoituisi puilla ja pesulla käytäisiin ulkosaunassa. Idyllistä ja ihanaa, varsinkin silloin kun sireenit ja omenapuut kukkivat, taivas on sininen ja aurinko paistaa. Kun taivaan täydeltä sataa märkiä koiria ja ties mitä, kumisaappaissa on reikä eikä hormit vedä, alkoi mieleemme hiipiä ajatus muutosta. Viimeinen niitti oli se , kun vessa/ulkosaunassa alkoi vierailla joku kummallinen otus, jolla oli tapana syödä ja repiä matot riekaleiksi ja kakkia joka paikka täyteen. Aloimme etsiä uutta asuntoa.




Vanha ihanuus.







Ja kuten sanottua, asioilla on tapana järjestyä. Niin tälläkin. Onni potkaisi meitä, Löysimme asunnon, pienen omakotitalon, jossa on ihanan valoisa kuisti, leivinuuni keittiössä ja avotakka olohuoneessa. Sisällä on oma pikku puusauna ja luksusta, sisävessa. Sivuilla kukkivat keväällä sireenit ja takapihalla on komeita ikivanhoja kuusia ja ihana vattupöheikkö. Tällä kertaa olemme tarkistaneet, että kaikki on kunnossa, ennenkuin alamme, tai minä alan haaveilla liikoja. Tällä kertaa näyttää vahvasti siltä, että haaveista alkaa tulla totta. Ja siitäkös minä olen ONNELLINEN!