Heräsin tänään lumisateeseen. Luulisi, ettei siihen voi herätä toisin kuin vesisateeseen, joka ropisee peltikattoon, mutta niinpä vain kuitenkin heräsin. Joku aisti sanoi minulle; silmät auki, katso, ulkona on valkoista. Ihanaa, sanon minä, tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Toivon kovasti, että se pysyisi, vaikka tällä hetkellä näyttää huonolta. Kynttilöitäkin on kivempi polttaa kun ulkona sataa lunta ja tuntee kuinka joulu tulla porskuttaa kovaa vauhtia.
Tampereella oli perinteiset käsityömessut, joilla kävimme piipahtamassa. Kaikkea ihanaa ja kaunista. Lähdin sinne oikestaan metsästämään täydellistä lankaa. Epäonnekseni siellä oli liikaa täydellisiä lankoja, en pystynyt ostamaan yhtäkään kerää, en sitten yhtäkään. Jotain muuta pientä sieltä tarttui mukaan, laitan kuvia niistä myöhemmin.
Aamupäivällä siskoni vaatimuksesta lähdimme kuvausreissulle lähipolulle. Hän oli saanut koultehtävän, jossa piti ottaa vanhasta kuvasta uusi versio. Minulla oli päällä huntu ja häämekko ja miehellä puku ja karhunaamari. Muutama vastaantulija katsoi hieman pitkään, kukaan ei kumminkaan sanonut mitään, mikähän suomalainen tapa sekin on?


Alkuperäinen kuva on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon yhteistyön tulos.
Kaunis sanon minä.
Lisää mielenkiintoisia kuvia löytyy osoitteesta www.puidenkansa.net