keskiviikko 4. elokuuta 2010

Ohi meni




Iski se tännekin, se myrsky. Vettä ja salamoita. Minusta se oli kiehtovaa, vaikka ymmärrän, että monessa muussa paikassa ei niinkään. Sain monta kivaa juttua tehtyä, kun ei voinut sähkölaitteita käyttää. Nyt jo aurinko paistaa ja kuivattaa maton, joka jäi eilen pihalle tuulettumaan.
Jätän sen sinne ja lähden itse Kaupunkiin.
Nähdään pian!
***
Today it came, the storm. Rain and lightning. I tought it was fascinating, altought, I understant, that not so much fun in other parts of Finland. Many nice things I got done, when electric equipments couldn´t be used. Now the sun is shining again, drying out our carpet, which I accidentally left outside yesterday. I live it there and head to the City.
See you later!

7 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Ihastelen perhoskuvaa, kovasti.

Niina kirjoitti...

Perhoskuva on kyllä kaunis,näen sen ihan korttina seinälläni jo:)

Meillä kävi yöllä mysky mutta ei se mikään kovin hurja ollut..toisaalta olisi ollut kiva jos olisi rytissyt oikein kunnolla mutta ehkä parempi näin. Ei ainakaan käynyt mitään,niin kuin muualla. Pidähän hauskaa Kaupungissa!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tosi kauniita kuvia, näissä on kaikissa niin seesteinen tunnelma.

Minä olisi halunnut myrskyn, muttei se tullut. Vaikka varmasti parempi niin. Se on kiehtovaa vain niin kauan, kun mitään pahaa ei tapahdu.

himalainen kirjoitti...

Aivan ihana perhoskuva ja kaikki kuvat. Lamppu on niin veikeä tuossa toisessa kuvassa.

Meillä oli myrskyt viime viikolla, talo paloi tästä aika läheltä, puita kaatui valtavasti. Salamat olivat jatkuvaa valoa, kuin liian hurjat jouluvalot. Vaikka en pelkää ukkosta, aloin pelätä, ajattelin, että myrsky voi tehdä täällä meilläkin mitä vain, teki mieli yöllä mennä kellariin istumaan. Nyt poika ei halua nukkua enää yläkerrassa, eilenkin illalla kun tuuli yltyi, sanoi, että haluaa jäädä alas.
Myrsky on kyllä hieno, ehkä se, että se ei kerro tekojaan etukäteen, arvaamattomuus, mutta toisaalta sitten niin paljon kamalaakin voi tapahtua.

Annika kirjoitti...

Myrsky on todella kiehtova juttu, mutta toki turvallisuusseikat huomioiden. Ajattelen aina, että tällä paikalla on ollut talo satoja vuosia, joten talomme on turvanamme :)

Solen kirjoitti...

Liivia, kiitos, perhonen istahti ikkunankarmille. Se oli melkein pakko kuvata :)

Niina, Oo kiitos kaunis Niina, mikä kohteliaisuun.

Meidänkään myrsky ei ollu suuren suuri ja minä ehkä vähän salaa myös toivoin sen olevan isompi, kunnes seuraavana päivänä luin lehteä ja huomaisin, että ei se ehkä olisikaan ollut niin kivaa.

Kirjailijatar, voi kiitos.
Totta, siis, että myrskyt on kiehtovia vain niin kauan kun mitään pahaa ei tapahsu. Ihan tässä meistä noin 30-40 kilsaa, oli kaatunut ihan hurjasti puita ja sähköjä katki ja muuta kamalaa. Onneksi ei täällä meillä kumminkaan.

himalainen, Oi onneksi ei teille iskenyt, siis tuo tulipalo. Olisi kyllä kamalaa jos iskisi omaan taloon ja joutuisi pihalle myrskyyn seisomaan ja pelkäämään pääseekö omaan kotiin enää ollenkaan.
Meillä on täällä vain yksi kerros, tai sitten jos kovasti pelottaa voi mennä sängyn alle, niin kuin kissa aina tekee :)
Niin, en oikein osaa sanoa, mikä myrksyissä niin kovasti minua kiehtoo. Kai siinä on se arvaamattomuus, en tiedä. Sitä pitäisikin oikein miettiä, tai sitten ei, ehkä taika raukeaa jos liikaa miettii :)

Annika, te asutte oikein vanhassa talossa. Siellä onkin hyvä olla, kun tietää, että niin kauan kestänyt kaikki myrskyt ja sodat ja kaikki, olette onnekkaita, kun teillä on tuollainen talo :)

Valerie kirjoitti...

Sounds like it was a really big one...
I want to be the cat (on the bed corner) and go for a long nap !