keskiviikko 10. helmikuuta 2010

NiksiSolen











Jos kotimatka käy tylsäksi, tässä on muutamia hyväksi todettuja vinkkejä, miten voi lyhentää matkaa.

1. Laske askeleesi. Meiltä kouluun on 974 askelta.

2. Sulje silmiä sen verran, että ripsien välistä näkyy juuri ja juuri tie. Sitten voi arvailla missä on ja äänistä päätellä onko törmäyskurssilla kenenkään/minkään kanssa.

3. Kuvittele matka mielessäsi ja toista lausetta: "Enää niin vähän jäljellä."

4. Soita kaverille, jolle et ole pitkään aikaan soittanut, mutta miettinyt jo pitkään, että haluaisit soittaa.
5. Laula lempilaulua. Jos olet ujo, niin lopeta laulaminen vastaantulijoiden ajaksi. Rohkea voi laulaa silloinkin.

7 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Sait minut nauramaan täällä ääneen! Kiitos vinkeistä. Minä yleensä kävelen päivittäin töihin ja takaisin eli noin viisi kilometriä yhteensä, joten vinkeistä on apua. Tosin nautin yleensä kävelystä kovasti. Pitäisi tehdä tuo kohta yksi...jaksaisinkohan?

himalainen kirjoitti...

Rakastuin kukkaasi, tyynyihisi ja verhoosi ja lauloin tänään koko matkan työstä kotiin :)

Lotta kirjoitti...

=D Haluan hetimiten kokeilla tuota kakkos niksiä!

Juju kirjoitti...

Voi niin tuttua! Joka päivä asemalle ja takas, joskus montakin kertaa. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista. Viime viikolla minua ilahdutti bussipysäkillä nuori nainen, joka hiljalleen lauleskeli kaivellessaan laukkuaan. (Ulkomaalainen tietysti)

Ritva kirjoitti...

niin ja jos potuttaa niin pura mieltäsi ääneen tai hiljaa itseksesi-
täällä metsäteillä se käy ääneenkin-

-joo, on ollu vähän tarvetta.

hyvää yötä ja huomenta!

ElsaIlona kirjoitti...

Haa, hyviä vinkkejä!

Minä laulan matkoillani silloin, kun on pimeää ja pelottaa. Minulla on yksi tietty turvalaulu, ollut jo yli kymmenen vuotta. Se on Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta.

Solen kirjoitti...

Kirjalijatar, hyvä, että sain sinut nauramaan, sillä nauru pidentää ikää ja se on muutenkin niin mukavaa. Huomasin, että laskeminen on vaikeaa, kun rupeaa miettimään muita asioita ja unohtaa laskea. Mutta päässä on ikäänkuin sisäänrakennettu laskuri, joka laskee itsestään ja sitten kun tietoisesti alkaa taas laskea, tietää missä on menossa. Jos sait selvää mitä tarkoitin :)

himalainen, lauloitko myös vastaantulijoiden kohdalla? Itse en uskalla :)

Lotta, kakkonen on ehkä minun lemppariniksini, joten siitä vaan se on kivaa!

eilen tänään huomenna, ulkomaalaiset ovat kyllä jollain tasolla rohkeampia kuin me suomalaiset, olen huomannut, että he laulavat melkein joka paikassa. (ainakin espanjalaiset ja kreikkalaiset)

Ritva, sekin on hyvä vinkki. Aina kun menen oikopolku, saatan hieman kiljaista ja juosta niin lujaa kuin lapsena, kun kukaan ei ole kuulemassa. Se on vapauttavaa.

ElsaIlona, minäkin maalta tulleena, kävelin aina pimeässä kaverille tai sieltä kotiin ja silloin minäkin lauloin, en kylläkään Ultra Brata, vaan Jumalan kämmenellä :) Se auttoi aina.