Kun iltahämärä muuttuu yön pimeydeksi, jokin muuttuu. Luonne ja luonto, ihmiset ja eläimet, maisemat talot järvet. Kun kissa ei jaksa olla paikoillaan, hyppii suljettuun oveen kuin vangittu eläin. Leikkiä se haluaisi, mutta yöllä kaikki muuttuu, myös ajatukset.
Naapurin teinipojatkin ovat muuttuneet miehiksi, pullot kädessä luulevat pystyvänsä kaikkeen ja silti ei mihinkään. Tappeluksi menee sekin, rehvastelu pikkupoikien välillä. Ja ikkunasta katsojalle kaikki on näytöstä, ilman välitaukoja.
Yöllä aika on eri. Matelee tai kiitää, ajatuksista riippuen. Yöllä ei olla keskimielellä. Ääripäät ovat hereillä, jos vaikka itse emme.
Yöllä on toinen luonto. Nuhaisen nenän kanssa on vaikea nukkua.
4 kommenttia:
Voi miten pidin tästä sinun kirjoituksestasi! Hienosti vangitsit yön luonnon. Niin totta, että pojat muuttuvat yöllä miehiksi ja kuvittelevat itsestään liikoja. Me asumme tosin niin hiljaisella alueella, että tämä vaipuu yöllä syvään uneen. Ja koirakin nukkuu kuin tukki toisin kuin kissat, jotka haluaisivat varmasti kaiket yöt vain seikkailla.
Tämä oli ihan mahtava teksti - kiitos!
Olen miettinyt samaa viime aikoina. Yleensä nukun kuin tukki, mutta silloin jos herään, niin tuntuu kuin kaikki maailman pienimmätkin murheet muuttuvat suuren suuriksi ja ylitse pääsemättömiksi.
Olen myös jotenkin vakuuttunut, että lasten pimeän pelko kulkee "geenimuistissa". Ajan alussa ihminen pelkäsi tulevansa leijonien tmv. syömäksi yöllä, joten pimeää=yötä pelätään edelleen.. jotenkin näin (menipäs korkealentoiseksi)
Hei muuten, palaan kuvahaasteeseesi, kun arki perheessämme palaa normiuomiin...
Kirjailijatar, kiitos ja kiva jos tykkäsit. Välillä tekstiä tulee, kun vaan kirjoittaisi ja joskus se takkuilee niin, ettei saa mitään aikaiseksi. Nyt oli hyvä kirjoituspäivä.
Kyllä täälläkin yleensä on rauhallista, mutta toissayönä jostain kumman syystä opiskelijapojat päättivät nostaa mellakan pihalla. Olipa ainakin jotain seurattavaa kun ei saanut unta :)
Anjuska, Kiitos itsellesi, kehuja on aina mukava saada :)
Minttumaari, Minulla on sama. Jos yöllä herään, kaikki huolet ja murheet iskee heti ajatuksiin ja on tosi vaikea saada unta sitten. Minun isällä oli ihan sama. Joten tuo ainakin tulee geeneistä ja uskon myös että tuo pimeän pelko juontuu jostain kaukaa. Suomessa ihmiset pelkäsivät tosin ehkä karhuja enemmän kuin leijonia :)
Ei mitään kiirettä sen kuvahaasteen kanssa. Sen on tarkoitus olla hauska haaste joten teet sitten kun se tuntuu mukavalta tehdä.
Lähetä kommentti