Islanti päivät 1 & 2

Nyt lähti annikki tähti ja pyrstötähti!

Tämä tyttö lähtee uusille seikkailuille. Nähdään Islannissa.

Nyt on kiire hellittänyt

... ja rauha on saapunut mieliin. Oikestaan ei kovinkaan rauha, nyt on vain toisenlainen kuume. Matkakuume. Islanti kutsuu minua ja aion noudattaa kutsua.

*****

Katsokaas myös mitä olen koko viikon vouhkannut. Mussukat ovat uusiutuneet ja lisääntyneet. 30 Pikku-Siiliä, Karhua ja Possua, messuille menossa, kunhan reissusta saavumme takaisin. Odottavat laatikossa kiltistä esille pääsyä, minun pehmoMussukkani.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

voivottelen kun en muuta voi

Niin on kiire ja akuutti tilanne monellakin suunnalla, etten täälläkään ehdi kuin pyörähtää ja sanoe, että kiire on. Suunnitelmien mukaan se hellittää tämän viikon lopulla. Nähdään silloin!

Tango merellä

Kissa hyppii seinille, sillä on tylsää. Mies nukkuu, odotan hänen heräävän, niin lähdemme Kaupunkiin kirpputorille ja serkkupojan kanssa kahvittelemaan. Sillä välin voi kuunnella tätä.

***

Nyt olen virallisesti lopettanut oliiviöljypesun. Se kuivatti ihoani aivan liikaa, ei toiminut minullea ollenkaan. Nyt käytän oliiviöljyä enää silmänympäryksille, jossa se jostain kumman syystä toimii hienosti, kosteuttaa ei kuivata.

Kun on kiire, ei voi mitään

Kun on kiire, ei ehdi tehdä muuta. Eikä jaksa. Istuu vaan sohvan uumenissa peitto päällä, teemuki kourassa ja katsoo hauskoja kotivideoita. Vähän niinkuin suorittamista siitä on tullut, onneksi se ei kestä enää kauaa. Sitten jaksaa. Kommentoida jokaisen blogia, lukea tekstit ajatuksella ja tehdä muutakin kuin katsella kissan juomista, miehen unta tai juoda teetä sievästä kukkakupista.

Anteeksi, etten ole kommentoinut teitä, olen kyllä lukenut.

Vanhat hyvät ajat?

En keksi millään mitä sanoa, mitä te haluaisitte kuulla? Kuuntelen vain Reginan Puutarhatrilogiaa ja istun tyhmänä koneen ääressä. Olo on aivan tyhjä. Jotenkin saamaton, väsynyt ja poikki.

Radiossa haastateliin tänään miestä, joka oli ollut 10-vuotiaana talvisodassa ja 5 vuotta myöhemmin jatkosodassa rintamalla tykkimiehenä ampumassa vihollisten lentokoneita. Minua rupesi itkettämään hänen puolestaan. Tunsin hänen surunsa. Sodasta oli kulunut 47 vuotta. Mies oli naimisissa. He katsoivat televisiota ja miehen suru oli tullut ulos ja vasta silloin vaimo sai tietää miehensä olleen sodassa.

Mies kertoi tarinan. Hän oli istunut bussissa. Bussissa oli ollut Hangon keksi mainos, jossa oli lukenut muistako vanhat hyvät ajat? Rintamalla mies oli kerännyt aseveljiensa palasia Hangon keksi purkkiin. Viisitoistavuotiaana.

***

Päivä 15 & 16

Päivän 14 iltana pesin kasvoni oliiviöljyllä. Siitäkös se suuttui, ei yhtään tykännyt. Kuivui kokonaan ja pari näppyäkin ilmestyi. Eli nyt toistaiseksi oliiviöljy on poissa kuvioista. Paitsi silmänympäryskosteuttajana, siinä se on vertaansa vailla. Suosittelen.

Arvatkaa muistinko taaskaan ostaa sitä karitevoita, enpä tietenkään. Sinnittelen siis perjantaihin saakka, jolloin sitä saan. Ja teepuuöljykin on tilauksessa ja senkin saan varmaan perjantaina. Siitä olen lukenut paljon hyvää ja olen sitä käyttänytkin takavuosina. Se pääsee siis uusintakierrokselle.

Tällä hetkellä käytän siis sokeri-sitruunamehu kuorintaa, oliiviöljyä silmänympäryksille, silloin kun en kuori, dermosil ekopuhdistusvaahtoa, body shopin teepuuöljyrasvaa ja weledan kosteuttajaa. Lähdin kokeilemaan tätä oliiviöljy hommaa osittain sen takia, että purkkiarsenaali vähenisi. Nyt tuntuu, että kaikkea on taas ihan saman verran. Tähän täytyy olla joku ratkaisu. Sitä odotellessa.

!!!!!

Tämä asia on vielä ehkä, mutta toivon sen toteuvan. Kaikki on vielä hyvin epävarmaa tässä aiheessa ja on oikeastaan tyhmää levittää tätä, jos se ei toteudukaan, mutta olen niin innoissani ja täynnä toivoa ja uskoa asian suhteen, etten voi pitää sitä enää sisällä. Pääsen työharjoitteluun Pariisiin! Voitteko uskoa sitä? Pariisi on ollut unelmani ja aina viime hetkellä on tullut jotain estettä etten ole päässyt sitä kokemaan. Josko nyt olisi minun aikani?

Huh, enimmät höyryt päästetty pois. Se tuntui hyvältä.

***

Päivät 12, 13 & 14

Olen viime päivinä kuorinut ihoni kerran sitruunamehu-sokeri-seoksella. Minulla on sellainen mielikuva, että kun kuorii, iho pääsee käyttämään taas omia "rasvavarastojaan", kuolleet ihosolut lähtee päältä pois. Kuorinnan jälkeen ihoni ei hilseillyt enkä tarvinnut mitään kosteuttajaa. En tajua sitä, sillä edellisenä iltana naamani muistutti saharaa. Seuraavana iltana annoin iholle hoitoa saunan muodossa, syväpuhdistavaa höyryhoitoa. En pessyt millään aineella, kun en meikkiä juuri käytä, niin mietin, että kyllä ilmansaasteet saunassa lähtee. Saunan jälkeen oli hieman kiristävä olo, joten laitoin weledan sea buckthorn voidetta, joka oli tosi kevyttä. Ei ainakaan seuraavana aamuna ollut mitään merkkejä siitä, että iho olisi ärsyyntynyt rasvasta. Nyt mietin jatkosuunnitelmaa rasvojen ja pesuaineiden suhteen. Kauheaa arsenaalia en haluaisi hankkia kun juuri edellisistä pääsi eroon, mutta jotain pitäisi keksiä. Karitevoita aion ainakin kokeilla, moni on sitä suositellut. Seurataan tilannetta.

Aurinkoaamu ja auton uusi aika

Tänään on se päivä, kun automme lähtee käyntiin pitkän hiljaiselon jälkeen. Uusi akku, uusi elämä. Nyt voimme lähteä kaupunkiin vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.

***

Päivä 10 & 11

Ihossa on tapahtunut paljonkin muutoksia, eikä vain hyvään suuntaan. Iho on kamalan kuiva, hilseilee. Luulen, että pelkkä oliiviöljy ei ole tarpeeksi kosteuttava minun iholleni itsessään. Eilen pesun jälkeen laitoin kasvoille vielä bodyshopin teepuuöljyrasvaa. Se tuntui auttavan. En tiedä pitäisikö etsiä joku toinen, hieman "rasvaisempi" öljy oliiviöljyn rinnalle, vai käyttää sitten myös naamarasvaa. Oikeastaan sen takia ryhdyin tähän, kun halusin päästä minimiin kaikkien lisäaineiden ja petrokemiallisten ainesosien käytössä. Luulen, että etsin jonkun voiteen, joka on hyvin luonnonmukainen, niin, että sitä voisi vaikka syödä.

Kesä purkissa

Keräsin kesän purkkiin. Nyt tuoksuttelen ruusunterälehtiä ja koivun aromia. Kun suljen silmät, mieleeni muistuu kesä joen rannalla. Joen rantaa reunustavat ruusupensaat, jotka ovat täydessä terässä. Joen vieressä kulkee pieni kävelytie. Tien vierellä kasvaa koivupuut, ne heiluttelevat oksiaan lempeässä kesätuulessa. Aurinko paistaa, joki loiskuttelee vieressä ja tiedän, että kun pääsen kotiin, nenäpäässäni on monta uutta pisamaa.

I collected summer in the box.

Keltainen voimapäivä

Keltaisen talon pihakoivussa roikkui siniset pyykit. Kaupassa oli narsissin alkuja keltaisessa ruukussa. Löysin keltaiset kukkaverhot kaapistani, jollaisia en tiennyt omistavani. Tänään on ollut varsin keltainen väri, aurinkokin paistoi. Ehkä juuri sen takia. Keltainen on minulle tämän kevään voimaväri. Huomaan kerääväni keltaisia asioita ympärilleni. Toissapäivänä ostin oliiviöljyä vain sen takia, kun etiketti oli niin kauniin keltainen.

Ostin vihreitä linssejä enkä oikein tiedä mitä niistä tekisin. Onko kenelläkään mitään herkullista reseptiä linsseilleni?

*********************************************

Päivä 8.

Poskipäissä tuntuu hieman olevan kuvia kohtia. En tiedä pyyhinkö liian kovasti pyyhkeellä vai mikä on. Seurataan tilannetta.

Se on vain kerran vuodessa

Viime yönä nukuimme molemmat huonosti. Minä en saanut millään unta, mitä tapahtuu erittäin harvoin, ja sitten kun sain, heräilin useasti. Mieskään ei saanut unta. Meni sohvalle katsomaan oscar-gaalaa ja nukahti viimein neljän aikaan. Ihana se kumminkin on, jaksoi herätä aamulla ja teki minulle aamupalan vuoteeseen. Kultainen.

Taisi molempia jännittää koulun alku, onneksi alkoi leppoisasti, kahvitauolla söimme hedelmäkakkua.

Unohduin tänään kaivelemaan vanhoja kuvia ja lappusia, mitä jostain kumman syystä olen säilönyt vuosien varrelta. Vanhoja kirjeitä, onnittelukortteja, valokuvia siskosta teini-iässä. Kaikkia tärkeitä muistoja. Sitten tullaan mitä ihmettä-osastoon. Ikivanha lottolappu, vero moda kuvasto vuodelta nahkakypärä ja k-kaupan kuitti. Olen ostanut ampparijäätelön.

Vaikka tiedän, että en ikinä tule tarvitsemaan vanhaa lottolappuani, pakkasin silti kaikki liput ja laput samaan kuoreen takaisin. Odottakoot ne siellä toiset viisi tai kymmenen vuotta, sitten voin taas ihmetellä, miksi olen säästänyt k-kaupan kuitin vuodelta 1999.

Niin, ja HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

Päivä 7.

Ei mitään merkittäviä muutoksia.

Sumuisen lauantain jälkeen tulee aurinkoinen sunnuntai

Eilinen päivä meni kahviloissa notkumiseen ja syömiseen. Aurinko ei paistanut, oli hieman levoton olo, tiesi, että ylihuomenna alkaa taas arki ja paluu Maalle. Siellä ei kahviloita ole, joten sitä herkkua täytyy nyt hyödyntää, kun vielä Kaupungissa on. Kirpputori, kahvila, kaupasta ruokaa, syönti ja taas kahville. Onneksi illalla oli sauna, siellä hermo sai levätä.

Tänä aamuna heräsin aurinkoon. Ihanan aurinko. Paluu Maalle ei tunnu enää niin pahalta, aurinko piristää. Vaikka silti, hieman haikea olo, viimeinen lomapäivä, nyyh. Kai sitä pian taas tottuu rutiiniin, kouluun ja arkeen. Tämä päivä pitää käyttää hyvin. Tankata mukaan kaikkea mitä ei Maalta saa, esim. vihreää teetä ja kuivattuja taateleita.

Tästä voitte muuten seurata Siskoni matkaa Islannista. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta pääsivät perille.

Päivä 5 & 6.

Ei merkittäviä muutoksia, paitsi otsan alueella, jossa iho on pehmentynyt ja pienet epätasaisuudet ovat vähentyneet. Eilen kävin saunassa. Laitoin ensin kasvoille öljyä ja menin sitten löylyyn. Huuhtelin vedellä. Tuntui, että lämpö tehosti öljyn vaikutuksia. Vaikka huuhtelin vedellä, ei tarvinut jälkeenpäin laittaa mitään kosteuttajaa.

Aurinkoa

Aurinko paistaa suoraan silmiini, kun istun tässä koneella. Se ei haittaa, olen iloinen siitä.

Pian lähdemme Mummon luo pudottamaan lumia katolta ja syömään muikkuja. Se jälkeen menen kahville ystävän kanssa. Mukava päivä tiedossa, kiireinen hyvällä tavalla. Aurinkoa teille kaikille!

***

Päivä 4.

Ei merkittäviä muutoksia ihossa. Hyvältä näyttää ja tuntuu.

Mikä aloitus!

Heräsin koiran haukkuun. Sitten kuuluin epämääräistä kolinaa rapusta. Huuto: Avaa ovi, täällä on poliisi! Silloin lensi peitto pois päältä ja sisäinen kerrostalokyttääjä heräsi minussa. Onneksi on ovenreikä. Poliisit talutti miehen kalsareissa, t-paidassa ja käsiraudoissa mustaanmaijaan. Sitten katselin keittiön ikkunasta, kun poliisisedät heilui vielä taskulampun kanssa pihassa ja etsivät jotain. Todistusaineistoa, puhelin löytyi lumikasasta. Kissat juoksentelivat villinä pitkin asuntoa, onko jossain koira? Tilanne rauhoittui, poliisit lähtivät, mutta minä en. Join kuuden aikaan aamukahvin, mikä on ennenkuulumatonta! En ikinä juo kahvia, milloinkaan. Ja vielä kuuden aikaan aamulla. Onneksi sain unta seitsemältä ja nukuin sikeästi yhdeksään. Mutta huh, mikä aloitus.

***

Päivä 2.

Toinen päivä oliiviöljypesussa. Eilen kävin suihkussa, mutta en kastellut kasvoja. Suihkun jälkeen hieroin kasvoihin öljyä ja kastelin taas pyyhkeen kuumalla vedellä ja annoin olla kasvoilla, kunnes se jäähtyi. Pyyhin ylimääräiset öljyt hellävaroen pyyhkeellä. Iho ei jäänyt ollenkaan rasvaiseksi, vain puhtaan oloiseksi ja sopivan kosteutetuksi. Ihan kuin ihoni väri olisi tasoittunut, se voi kyllä olla kuvitelmaakin. Ainakin iho tuntuu todella pehmeältä. Eilen päivällä huomasin, että ihoni oli hieman alkanut hilseillä otsalta. Se on kyllä normaalia minulla, kun on pintakuiva iho. Mutta se todistaa sen, että öljy ei ainakaan ole liian tuhtia. Otsaan on myös ilmestynyt yön aikana yksi näppy, en tiedä onko öljyn ansiota (alkaa puhdistamaan iho syvältä ja pukkaa epäpuhtaudet pihalle) vai ihan joku randomnäppylä. Seuraan tilannetta, mutta tähän mennessä olen tyytyväinen olooni.

Tänään...

...menemme juhlimaan siskon läksiäisiä (sinne Islantiin). Tuntuu hurjalta, että hän lähtee sinne yksin kuukaudeksi, itse en tiedä uskaltaisinko.

Jäämme Kaupunkiin kissavahdiksi loppuviikoksi. Se tuntuu melkein pieneltä lomalta, kun saa mennä vaikka joka päivä eri kahvilaan kahville eikä tarvitse miettiä menikö se kirjasto nyt tänään neljältä vai seitsemältä kiinni. Kaupungissa se menee kahdeksalta. Olen aina luullut, että tykkäisin asua pikkukaupungissa, siis sellaisessa, jossa nyt asumme, mutta nyt jotenkin on alkanut ahdistaa tämä rajoittavuus. Ehkä sitten, kun kevät etenee enemmän, ahdistavuus katoaa. Saa olla enemmän pihalla, ei ole niin erakko-olo.

***

Päivä 1.

Aloitin eilen illalla käyttämään oliiviöljyä kasvojen pesuaineena. Paljon olen kuullut kehuja, siitä, iho tykkää. Olen itse etsinyt kauan iholleni sopivaa kosteusvoidetta. Kaikkia mitä olen tähän mennessä kokeillut, ovat reagoineet ei-toivotusti ihoni kanssa ja sitten olen taas lähtöpisteessä.

Oliiviöljy puhdistaa ihon hellävaroen ja koska se on öljy, se myös samalla kosteuttaa.

Illalla hieroin öljyä kasvoille, kastelin pyyhkeen kuuman veden alla ja pisin sitä kasvoilla niin kauan, kunne se oli jäähtynyt. Sitten pyyhin ylimääräisen öljyn pyyhkeellä pois. Iho ei jäänyt rasvaisen oloiseksi, eikä kiiltäväksi, vaan päinvastoin, ihoni tuntui puhtaalta. Naamaa ei kiristellyt, ei tarvinut lisätä mitään rasvaa jälkenpäin.

Jatkoa seuraa. Odotan itsekin jännittyneenä tulevaa.

Niinpä niin

Maito on vähissä. Sen verran, että siitä saa lämmitettyä maidon kanelikardemummalatteen. Lämmitän maidon kattilassa, punaisella äidin vanhalla vispilällä vaahdottaen. Kaadan kuuman maidon kahvin sekaan ja menen nauttimaan siitä sohvalle. Latte on juotu, vien kuppia keittiöön huuhdellakseni sen. Ja mitä näen, Kissa on pää kattilassa, juomassa viimeisiä maitoja. No, minkäs teet, juokoot loppuun, kun kerran aloitti, mietin ja katson vierestä, kun Kissa nuoleskelee huuliaan. Leukaan jää maitopisara.

Se on uusi kuu

Kun istuu likaisessa tukassa keittiön pöydän äärellä, juo jo valmiiksi haaleaa teetä, katsoo, kun lumihiutaleet putoilevat ja kuuntelee Davea hiljaa, ettei muut herää, siinä hetkessä on jotain taianomaista. On vain minä ja Dave. Koko talo on aivan hiljaa.

***

Maaliskuu tuli aivan yllättäen. Heräsin tänään ja olikin maaliskuu. Nyt alan virallisesti odottamaan kevättä.