En keksi millään mitä sanoa, mitä te haluaisitte kuulla? Kuuntelen vain Reginan Puutarhatrilogiaa ja istun tyhmänä koneen ääressä. Olo on aivan tyhjä. Jotenkin saamaton, väsynyt ja poikki.
Radiossa haastateliin tänään miestä, joka oli ollut 10-vuotiaana talvisodassa ja 5 vuotta myöhemmin jatkosodassa rintamalla tykkimiehenä ampumassa vihollisten lentokoneita. Minua rupesi itkettämään hänen puolestaan. Tunsin hänen surunsa. Sodasta oli kulunut 47 vuotta. Mies oli naimisissa. He katsoivat televisiota ja miehen suru oli tullut ulos ja vasta silloin vaimo sai tietää miehensä olleen sodassa.
Mies kertoi tarinan. Hän oli istunut bussissa. Bussissa oli ollut Hangon keksi mainos, jossa oli lukenut muistako vanhat hyvät ajat? Rintamalla mies oli kerännyt aseveljiensa palasia Hangon keksi purkkiin. Viisitoistavuotiaana.
***
Päivä 15 & 16
Päivän 14 iltana pesin kasvoni oliiviöljyllä. Siitäkös se suuttui, ei yhtään tykännyt. Kuivui kokonaan ja pari näppyäkin ilmestyi. Eli nyt toistaiseksi oliiviöljy on poissa kuvioista. Paitsi silmänympäryskosteuttajana, siinä se on vertaansa vailla. Suosittelen.
Arvatkaa muistinko taaskaan ostaa sitä karitevoita, enpä tietenkään. Sinnittelen siis perjantaihin saakka, jolloin sitä saan. Ja teepuuöljykin on tilauksessa ja senkin saan varmaan perjantaina. Siitä olen lukenut paljon hyvää ja olen sitä käyttänytkin takavuosina. Se pääsee siis uusintakierrokselle.
Tällä hetkellä käytän siis sokeri-sitruunamehu kuorintaa, oliiviöljyä silmänympäryksille, silloin kun en kuori, dermosil ekopuhdistusvaahtoa, body shopin teepuuöljyrasvaa ja weledan kosteuttajaa. Lähdin kokeilemaan tätä oliiviöljy hommaa osittain sen takia, että purkkiarsenaali vähenisi. Nyt tuntuu, että kaikkea on taas ihan saman verran. Tähän täytyy olla joku ratkaisu. Sitä odotellessa.
10 kommenttia:
Janna juttu, kuinka mun sairasloman aikana parissa viikossa iho meni mahtavaan kuntoon. En laittanut meikkia enka juurikaan mitaan rasvojakaan. Iltaisin pyyhkaisin humektanilla puhtaaksi, en edes aina vesipessyt. Ja iho senkuin hohti terveyttaan. Nyt on taas pahemmassa kunnossa.
Veljeni sai joskus isoja aknefinneja rauhoittumaan teepuuoljylla viikossa. Itse topotan joskus nappyyn jos on oikeen artynyt. Muuten se kuivattaa kylla hirmuisesti. Huomaan myos ihon parantuvan kun karsin sokereita ruokavaliosta pois. Ihmeellisia nama ihojutut.
Todella järkyttävä tuon miehen tarina. Ei oikein riitä sanat kuvaamaan sitä, mitä tunsin kun luin tuosta Hangonkeksi-purkkiin kerätyistä toverin palasista. Taas tunsin kiitollisuutta siitä että olen terve, että koko perhe on terve ja saan elää maassa, jossa vallitsee rauha ja demokratia.
Kyllä taas minuakin kouraisi. Ei sitä kauheutta voi tajuta, kuin siellä olleet. Mutta ei tiedä minkälaiset olot Suomessakin olisi, jos ne miehet ja naisetkin eivät olisi siellä silloin olleet.
Miten tuollaista taakkaa voi kantaa 47 vuotta sisällään? Isäni isä alkoi aikoinaan vasta 75 v. puhua sodasta. Sitä aiemmin ei koskaan ollut maininnut siitä sanaakaan. Ei sota katoa sellaisesta ihmisestä, joka sen on kokenut. Ei aika eikä hyvät ajatukset vie sitä pois mielen syvyyksistä.
Sota - tavallisille perheen isille, aviomiehille ja äitien poikasille annetaan aseet käteen, jotta he tappaisivat niillä toisia perheenisiä, aviomiehiä ja äitien poikia...
Kiitos ajatuksen aiheesta, vaikka se ei ollut kevyt sellainen. Tämä oli hyvä kuulla sinun sanomanasi.
Kyllä aikalailla tulee sanattomaksi kun tuollaisia muisteluita kuulee. Niitä pitää kuitenkin kuunnella, tärkeintä on että ei unohdeta noita tapahtumia.
Voi miten surullinen ja tärkeä tarina. Kiva että kerroit sen, en olisi muuten kuullut.
Luulen, että tuo oliiviöljy toimii parhaiten täydentävänä tuotteena, muiden rinnalla. Purkkiarsenaalin vähentämistä minäkin kaipaisin, mutta ratkaisua en ole vielä löytänyt.
Viimeviikolla kävin isovanhempien luona ja mamma kertoi talvisodasta. Kuinka siskojen kanssa juoksivat pommisuojaan ja kuinka ruumiskasaa menivät muut katsomaan mutta mamma ei halunnut nähdä. Oli iloisiakin juttuja, kuinka satamakaupunkiin laivalla tulleista pojista joku antoi valokuvansakin ja kertoi äidilleen Paulasta.
Mamma kertoi kuinka oli itkenyt kun valkoinen työpaita meni piloille juostessa suojaan ilmapommitukselta ja se oli ainoa valkoinen paita. Itsekin aina muistelen menneitä. Mutta mamma on myös sanonut "onneksi meillä on muistot".
voi,ainaki tykkään reginan musasta. keväällä kuuntelen vain sitä. minullekin on ollu ihan sama. oon ollu niin väsynyt, vaikka en tiedä miksi.
Voi sitä miestä, tuli paha mieli sen puolesta. Ja niiden puolesta jotka joutuu tänäkin päivänä vastaaviin olosuhteisiin. Sota on sairasta!
Neiti Nimetön, minulla sama juttu. Olin siis oksennustaudissa enkä pessyt kasvoja mitenkään enkä syönyt mitään ylimääräisiä lisä-aineita tai sokereita, niin iho oli mahtavan näköinen. Mutta se siitä, kun alkoi syömään :)
Kirjailijatar, minä ajoin autoa ja kyyneleet valui pitkin poskia. Se oli vielä liikuttavampaa kun mies kertoi siitä itse.
Sari, saamme kyllä todella olla kiitollisia niille miehille ja naisille, joskus se vain unohtuu.
Minttumaari, oli pakko kertoa tuo ulos, vaikka se ei todellakaan ole mitenkään kevyt aihe puhua, mutta tärkeä. Myös niille miehille ja naisille, että he saisivat kaiken pahuuden pois sisimmästään.
virkattu lintu, siinä olen samaa mieltä, puhua saa ja pitää, tärkeää on myös kuuntelu.
Mimmi, oli pakko se kertoa, olisi muuten jäänyt jäytämään.
Minäkin luulen, että oliiviöljy ei toimi ihan yksinään, ainakaan minullla, mutta silmänympäryksille se on vertaansa vailla.
Jeera, se on hyvä, että vanhat jaksavat meille nuorille muistuttaa elämän tärkeydestä. Sinulla on ihanan oloinen mamma. Ja voi hänen valkoista paitaansa,silloin ei niin vain ostettu uutta.
Mamma on oikeassa, onneksi meillä on muistot :)
jenna, regina on kaunista. Minä tiedän mistä väsymys johtuu, mutta vähän aikaa pitää vielä jaksaa. Jaksamisia sinulle!
Lotta, minullekin tuli kamalan paha mieli. Sota on kamala asia, älytöntä!
Lähetä kommentti