Voi ei! Tiedän ihan tarkalleen miltä susta tuntuu, meillä nuo kamalat koneet mellasti pari vuotta sitten ja edelleen ahdistaa - ei onneksi enää ihan samoissa määrin. Silloin piti lähteä koko päiväksi pois kotoa, kun ei voinut itkemättä katsoa ikkunasta.
Kiitos kaikille myötätunnosta. Olen jo hieman tottunut tuohon todellakin surulliseen näkyyn, mutta harmittaa kovasti. Varsinkin kun oikopolkuni on niin salakavalasti minulta riistetty. Tuntuu, että hakkuun seuraaminen vie voimia, niin, että on ihan rätti, kun pääsee sen ohi. Ehkäpä pian helpottaa.
5 kommenttia:
Voi ei! Tiedän ihan tarkalleen miltä susta tuntuu, meillä nuo kamalat koneet mellasti pari vuotta sitten ja edelleen ahdistaa - ei onneksi enää ihan samoissa määrin. Silloin piti lähteä koko päiväksi pois kotoa, kun ei voinut itkemättä katsoa ikkunasta.
Oivoi! Sydäntä kouraisee aina kun näen hakkuita. Yritän ajatella että ne on osa pakollista kiertokulkua, se vähän auttaa.
Voimia.
Oioi, tuohan on tosi kamalaa!! Vaikka toki ne kasvavat takaisin. Mummolassa kävi juuri noin ja me oltiin ihan mykkinä monta viikkoa.
Surullinen näky...
Kiitos kaikille myötätunnosta. Olen jo hieman tottunut tuohon todellakin surulliseen näkyyn, mutta harmittaa kovasti. Varsinkin kun oikopolkuni on niin salakavalasti minulta riistetty. Tuntuu, että hakkuun seuraaminen vie voimia, niin, että on ihan rätti, kun pääsee sen ohi.
Ehkäpä pian helpottaa.
Lähetä kommentti