Talo oli jo hiljainen, viimeisen tv-ohjelman jälkeen. Makuuhuoneessa mies ja kissa nukkuivat. Ikkunan takana ulkona oli rauhallista, pehmeää ja kaikkialla loisti pienet tähdet, niitä oli laskeutunut lumikinoksille ikkunan alle. Siinä hetkessä ei voinut tapahtua mitään pahaa. Se hetki oli taianomainen. *
***
**********
*******
** **
* *
4 kommenttia:
Kiitos kun kävit kommentoimassa blogissani, ja löysin siten vastavierailulle. Pitää lukea rauhassa ja syventyä vielä, mutta hyvältä, inspiroivalta näyttää!
Otsikko oli tosi koskettava. Ihana ajatus, kuinka tähdet laskeutuvat taivaasta. Sen minäkin olisin halunnut nähdä. Minä tykkään valvoa silloin, kun muut nukkuvat. Olen vaan unisempi kuin mies, joten harvoin saan valvottua yömyöhällä yksinäni.
Hei, hei! Siitä Pentikin nahkalaukusta: hihhei, se on mun pöydästä. Hyvä, että löysi uuden hienon kodin! Pieni on maailma :)
Niin ja onpa ihana kuva. Lumijäätalvikiteet kaikki kaunista!
14a4:n Hanna, mukavaa, että tulit vastavierailulle, se lämmitti mieltäni.
Kirjailijatar, tämäkin valvominen oli todella poikkeus. Menen yleensä aina ennen miestä nukkumaan, joten olen onnekas, että sain nähdä tuon tähtisateen, se oli taikaa.
Kukka-maaria, Hih, hassua. No nyt laukku on hyvässä hoidossa täällä. Ostin pöydästäsi myös puisen kynttilänjalan ja maalasin sen mustaksi. Pariksi melkein samanlaiselle, hieman vain korkeammalle. Ne käy hyvin yhteen.
Lähetä kommentti