1. Rakastan suklaata. Karkkipäiväni on joko perjantai tai lauantai ja ostan aina suklaata. Fazeriina on melkein joka kerta ostoslistalla, perus fazerin sininenkin on hyvä, joskus ostan luomukaupasta jotain erikoisherkkua. Valkoisesta suklaasta en niin tykkään, mutta periaatteessahan se ei suklaata olekaan.
2. Neulominen on yksi uusista intohimoistani. Vasta hiljattain huomasin miten mukavaa ja rentoututtavaa kutominen, virkkaaminen ja neulominen on. Tästä on tulossa kevätkaulaliina, jämälangoista niin pitkä kuin vain jaksan neuloa.
3. Kevätkaulaliinasta päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli vuodenaikoihin. Rakastan ehdottomasti kesää. Kaikissa vuodenajoissa on jotain mistä tykkään ja ehkä jopa rakastan. Keväässä se kun huomaa ettei tarvitse enää kaikista paksuinta takkia ja voi laittaa hieman ohuemman kaulaliinan, talvessa joulua ja nimenomaan valkoista joulua, syksyssä väriloistoa ja luonnon oman sadon keräämistä talvivarannoiksi. Mutta kesässä rakastan kaikkea, sadetta, paistetta, ukkosta ja paahdetta.
4. Tee. Kahvia en juo, joten teestä on muodostunut jo ehkä jonkinasteinen pakkomielle. Teetä on pakko saada joka aamu ja monta kertaa päivässä. Maistelen paljon erilaisia teelaatuja, ostan ja ostaisin vielä enemmän jos olisi varaa. Clipperin-teetä ostan joskus vain ihanan pakkauksen takia. Olen teeaddikti ja myönnän sen.
5. Rakastan myös kaikkea mikä on pakattu paperiin. Nuo päärynät ostin Ekolosta, olivat alennuksessa ja kun sain laittaa ne paperipussiin, siinä oli jotain hyvin nostalgista ja samalla huojentavaa. Tunnen ajoittain hyvin huonoa omaatuntoa kulutustottumuksieni johdosta, joten yritän ostaa kaiken mahdollisimman luomuna, välttää muovipusseja. (inhoa kaupan muovipusseja, joita ei kotona tule käytettyä enää mihinkään ja jotka kerääntyvät nurkkiin, kun ei niitä kehtaa roskiinkaan heittää)
Ja jos kukaan ei pidä minua aisoissa, saatan tuhlata omaisuuden luomutuotteisiin.
6. Leipominen on myös yksi asia, joka saa minut hyvälle tuulelle. Omien sämpylöiden teosta tulee "hyvä talon emäntä"-olo. Ollaan niinkuin ennen vanhaan ja tehdään kaikki itse. Ei nyt ihan kaikkea, mutta leipomalla saan itselleni hyvän mielen ja onhan omatekemät sämpylät paljon parempia kuin kaupan, halvempia eikä niitä tarvitse laittaa muovipussiin.
7. Olen koukussa vanhaan arabiaan. En keräile erityisesti mitään tiettyä sarjaa, keräilen vain niitä, jotka miellyttävät silmää ja jotka eivät ole liian kalliita. Siksi minulla on kaappi täynnä yksinäisiä kuppeja, lautasia ja kulhoja, jotka yhdessä muodostavat mielenkiintoisen ja värikkään kokonaisuuden. Haaveilen aina omasta talosta, jonne kaikki yksinäiset arabia kupposet pääsevät asumaan.
Ja keräilyintoni ei tietenkään rajoitu yksistään vanhoihin astioihin, vaan kaikkiin ihaniin esineisiin, joista tulee hyvä mieli esim. vanhoihin matkalaukkuihin. Kirpputoreilla kiertely on lempipuuhaani.
Tässä oli seitsemän asiaa minusta. Toivon, että kaikki, jotka tuntevat halua tai tarvetta jakaa seitsemän asiaa itsestään tarttuvat haasteeseen ja ilahduttavat omilla tarinoillaan.
12 kommenttia:
Näitä oli mukava lukea! Meillä on näköjään hyvin samanlainen maku. Täytyykin pian ostaa Fazeriinaa :)
Ihana kevätkaulaliinakin tulossa.
Hei, eksyin tänne jostakin. Kauniita kuvia; kotoisia, rauhallisia tunnelmia.
Ihanaa sunnuntaita!
Taidan muuten kirjoittaa itsestäni seitsemän asiaa.
Moni asia voisi olla omasta suustani :) etenkin 2, 6 ja 7. Myös ykkönen on minunkin makuuni, mutta voi en pysty rajaamaan herkuttelua vain kahdelle päivälle viikossa :)
Tunnistan itseni monesta näistä.
Suklaat, leipomiset, eripari kupit- ihania juttuja.
Kaunis kevätliina!
Kivoja juttuja. Minä allekirjoitan omalla kohdallani varsinkin tuon "hyvä emäntä"-kohdan. Kaupanlappuun kirjoitin taas hiivaa, huomenna leivotaan!
Solen, oletko se sinä joka olet myös niiden piirrettyjen Mussukoiden "äiti"?
Olipa mukava lukea seitsemän asiaa Solenista. Minäkin kuulun paperipussi fiilistelijöihin :)
Ihana tuo mitä sanoit kesästä, tuli hyvä olo :)
Eripariarabiat, kyllä ja suklaa ja tee ja virkkaaminen ja paperiin pakattu ja ...
Mukava lukea sinun listaa.
virkattu lintu, näitä oli myös mukava kirjoittaa. Miettiä minkälainen sitä oikeastaan on :) Fazeriina on parasta!
Linnea, kiitos ja kiva kun eksyit tänne, toivottavasti tulet uudestaankin.
Tartu ihmeessä haasteeseen, muiden tarinoita on niin kiva lukea.
Minttumaari, Itselläkin tekee välillä vaikeuksia pitää "karkkipäivää", mutta olen huomannut, että kun makean syöntiä on vähentänyt, ei enää edes tee niin paljon mieli mitään herkkua. On se kumma juttu :)
Celia, liina on löytö kirppatin löytökopasta, maksoi jotain 50 senttiä. Siinä oli niin kivat värit, että oli pakko ottaa mukaan.
Jonna, joo täälläkin leipominen alkaa pian, leipä on taas lopussa :)
Eilen tänään huomenna, minä se täällä talletan Mussukoiden elämää ja ilahdutan muita sillä, joten joo, olen Mussukoiden "äiti" :) mistä niin päättelit?
Näin sen näköisen hahmon tuolla alempana blogissasi. Mussukat ihania!!
Pst. Minäkin kuulun paperipussin säilyttelijöihin. Mies vähän tuskastelee, että pitääkö ihan totta kaikki kauniit pussukat tallettaa...
Lotta, minusta oli ihana kirjoitella tätä listaa. Kiitos haasteesta!
Paperipussit ovat niin nostalgisia, esteettisiä ja kaiken lisäksi vielä ekologisia. En ymmärrä miksi kaikki ei käytä niitä :)
Himalainen, olen iloinen, että sain sinut iloiseksi :) Meillä on näköjään paljon yhteistä, en ole oikeastaan kovin yllättynyt, pidänhän kovasti blogistasi ja blogit heijastelee paljon tekijänsä persoonaa.
Ihmettelin jo hetken, että mihin olet kadonnut, kun ei sinua näkynyt täällä pitkään aikaan. Luulin jo, että olet suuttunut :) Kiva, kun poikkesit.
Eilen tänään huomenna, ihanaa kun tykkäät, Mussukoiden tekeminen on niin kivaa ja nautin niitten tekemisestä niin hirveästi, että välillä mietin, onko tämä edes luvallista olla näin innoissaan jostain :)
Mussukoita on keväämmällä tulossa myös pehmoleluina, esittelen sitten Possun, Karhun ja Pikku-Siilin hieman isommassa koossa.
Ja tottakai kaikki kauniit pussukat pitää säästää, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin :) Minunkin mies aina kyselee samaa. Säilötäänhän ne muovipussitkin, miksei siis paperiset?
Lähetä kommentti