maanantai 8. maaliskuuta 2010

Se on vain kerran vuodessa







Viime yönä nukuimme molemmat huonosti. Minä en saanut millään unta, mitä tapahtuu erittäin harvoin, ja sitten kun sain, heräilin useasti. Mieskään ei saanut unta. Meni sohvalle katsomaan oscar-gaalaa ja nukahti viimein neljän aikaan. Ihana se kumminkin on, jaksoi herätä aamulla ja teki minulle aamupalan vuoteeseen. Kultainen.

Taisi molempia jännittää koulun alku, onneksi alkoi leppoisasti, kahvitauolla söimme hedelmäkakkua.


Unohduin tänään kaivelemaan vanhoja kuvia ja lappusia, mitä jostain kumman syystä olen säilönyt vuosien varrelta. Vanhoja kirjeitä, onnittelukortteja, valokuvia siskosta teini-iässä. Kaikkia tärkeitä muistoja. Sitten tullaan mitä ihmettä-osastoon. Ikivanha lottolappu, vero moda kuvasto vuodelta nahkakypärä ja k-kaupan kuitti. Olen ostanut ampparijäätelön.
Vaikka tiedän, että en ikinä tule tarvitsemaan vanhaa lottolappuani, pakkasin silti kaikki liput ja laput samaan kuoreen takaisin. Odottakoot ne siellä toiset viisi tai kymmenen vuotta, sitten voin taas ihmetellä, miksi olen säästänyt k-kaupan kuitin vuodelta 1999.


Niin, ja HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!


Päivä 7.

Ei mitään merkittäviä muutoksia.

10 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Hei ja sitten se kauppakuitti voi näyttää jo tosi historialliselta ja hienolta. Näyttäähän minusta ainakin viisikymmentä vuotta vanhat liput ja laput kaikki ihan älyttömän hienoilta. Sinä säilöt historiaa jälkipolville :) Hyvää naistepäivää sinnekin!

himalainen kirjoitti...

Minä muistan sinut aina kauppakuiteista, siksi et saa heittää niitä menemään, ne on aarteita :)

Ihanat nuo pienet turkoosi- ja vaaleanpunalautaset. Söpöt.

Niin, ja Islantiin olen tässä vähän väliä päätynyt, pitkään jo sinne mieli tehnyt, onneksi nyt näkee pienen vilauksen.

Hyvää naistenpäivää!

jenna kirjoitti...

kauniita kuvia. ja niin samoin, hyvää näistenpäivää!

Virkattu lintu kirjoitti...

Ihanan hempeät kuvat!

Varmaan pian taas totutte arkirytmiin :) Minäkin nukun heti huonosti jos on jotain pientäkin hermoiltavaa, ei sille oikein tunnu mahtavan mitään... Mutta aina ne paremmatkin yöunet jossain vaiheessa sitten tulee.

Vanhat lippuset ja lappuset voi olla suorastaan aarteita.

Solen kirjoitti...

Kirjailijatar, enpä tullut ajatelleeksi noin. Niin, tykkään ajatuksesta, että 50 vuoden päästä lapsenlapset katselevat kuitteja, että vau! vähän ihania, miksei nykyään ole tälläsiä. Vain näitä elektronisia kauppakuitteja :)

himalainen, kiitos himalainen, lämmitit sydäntäni. Ajatella että joku muistaa minut kauppakuiteista.

Ne ovat emalisia. Nuo astiat. Ensin löysin vaalenapunaisen ja sitten puoli vuotta myöhemmin tuon vihreäturkoosin. Ne oli niin söpöjä etten voinut vastustaa kiusausta.

Kyllä tämä internetin ihmemaailma mahdollistaa kaiken. Virtuaalimatkailunkin. Se on kivaa :)

Jenna, kiitos, mukava kuulla.

Virkattu lintu, niin, viime yö meni jo huomattavasti mukavammin kuin edellinen. Nukuin kuin tukki.

Ei kai oman aikansa kaikkia juttuja osaa niin arvostaa. Ei viisikymmentä vuotta sitten esim. arabia kahvikuppeja arvostettu niin kuin nyt. Nyt ne ovat keräilyharvinaisuuksia. Silloin niitä sai kun meni kaupasta ostamaan. Joten ehkä kuittinikin ovat sitten tulevaisuudessa hienoja aikansa todisteita.

Ritva kirjoitti...

niiiiin keväistä täällä!
tekee mieli laittaa joku keväisempi kolttu päälle ja lähteä seuraamaan jäniksen jälkiä hangella!
nähdään...

Olina kirjoitti...

Minäkin olen lippusten hamstraaja. Joka muutossa käyn läpi sekavan pinon lappusia vuosien varrelta, enkä voi heittää pois. Ne ovat muistoja!

Mirva kirjoitti...

Suloista vaaleanpunaista kuvissasi.

Minullakin on muistikirjojen väleissä ja laatikoissa kummallisia lippusia ja lappusia, aina ei muista mitä ne tarkoittavat, vaikka tärkeistä muistuttavatkin. Pitääpä tehdä taas joskus inventaario, se ilahduttaa yleensä ja tuo hymyn huulille.

Solen kirjoitti...

Ritva, sitten kun tulee kantavat hanget, niin minä juoksen aina villasukissa pitkin peltoa. Se on huisin hauskaa niin kauan kunnes villasukat kastuu :)

Olina, kaikissa lapuissa elää tosiaan joku muisto. Minulla on tallessa meidän interreililtä miehen pienelle kahvinsekoitukseen tarkoitetulle tikulle kirjoittama muisto. "muistitikku. Muista tämä hetki, Solen nukkuu vieressä ja elämä on ihanaa."
Siitä tulee aina niin hyvä mieli :)

Mimmi, minä rakastan vanhojen laatikoiden kaivelua, aina pulpahtaa joku muisto pintaa, jostain niin vähäpätöisen näköisestä lapusta. Olen säilyttänyt kaikki minun serkkujeni piirrokset lapsuusajalta. kaikki yhdessä kansiossa :)

Annika kirjoitti...

Kauppakuittijuttu oli mainio! Minä piilottelen joskus pieniä papereita, lasten piirroksia tai kuivattuja kukkia kirjojen väliin. Niitä on hauskaa löytää myöhemmin. Viime viikolla löysin kaksi lappua muutaman vuoden takaa, ja niissä luki: " Äiti joimme kaiken siman sinulle ei jäänyt kuin pieruja hah hah" ja toisessa: "Anteeksi että joimme kaiken siman". Muistaakseni löysin nämä jääkaapista ja piilotin sitten kirjan väliin. Sain hyvät naurut :)